perjantai 29. lokakuuta 2021

Helsingin kirjamessut 2021: Päivä 2.

Hyvien puhujien päivä! Että nautin taitavasta esiintymisestä ja sanankäytöstä myös livenä, ei vain tekstissä. Ja sitä sain tänään annostuksen, jolla pärjää vähintään vuoden! Vaikutus tuskin heti alkaa heiketä. (Tosin saatan ottaa tehosteita muissa kirjatapahtumissa välillä.)

Juha Hurme on mielestäni nero: ainakin niin lähellä sellaista kuin sanan ymmärrän - tosin minua valistettiin myöhemmin, että nero-sanassa on miehinen kaiku, eikä sen käyttöä suositella. Mikä olisi neutraali, kaikkia sukupuolia kattava vastaava sana, en tiedä. Yliälykäs? Rajaton osaaja? Hurme on tehnyt Seitsemästä veljeksestä version, jossa Aleksis Kiven ajan hapuileva, svetisismeillä ja niukalla sanavarastolla pelaava suomen kieli on hienovaraisesti oiottu paremmin ymmärrettäväksi nykylukijalle, jopa nuorelle tai ei-äidinkielisille. Osia on lempeästi modernisoitu niin, että teksti on edelleen Kiven, ei Hurmeen.

Sillä Hurme sanoo rakastaneensa kirjaa jo lapsesta saakka, lukeneensa sen kaikkiaan nelisenkymmentä kertaa ja pitää sitä edelleen mestarillisena. Vain tuo kieliasia häiritsi häntä, ja nyt hän uskoo kirjan saavan ansaitsemiaan uusia lukijoita ja ihailijoita. Hyvin mahdollista, muistan itsekin sen lukeneeni koulussa pakollisena ilahtumatta, sillä olihan se hämärää höpinää teinille hauskoista kohdistaan huolimatta. Hurmeen versiossa poljento, rytmit ja runot (laulut) ovat ennallaan, hän kertoo. Ja suuria teatteriuutisia: hän ohjaa Jyväskylän kaupunginteatteriin Seitsemän veljestä! Modernisoidulla tekstillä ja ohjauksella ajan mukaan, totta kai. Muun muassa siten, että osaa veljeksistä esittävät naiset. Luulenpa, että kirjasta, ehkä näytelmästäkin, kerron lisää myöhemmin. Kirjamessuesitys oli Hurmeen tapaan sanan juhlaa ja huumorin hehkua, mahtava alku messupäivälle! Kuvassa vas. Hurme, oik. kustannustoimittaja Jussi Tiihonen Teokselta.

Seitsemän veljestä on tärkeä ja rakas myös Antti Tuurille. Hän kertoi kirjastaan Elämä on ihanaa Pohjanmaalla, johon koottu kolumneja eri aiheista, muun muassa itä- ja länsisuomalaisen huumorin eroista. Kirjaviennin vaikeudesta Tuurilla on omaa kokemusta, pilke silmäkulmassa hän kertoi Saksan-reissulla varastetusta salkustaan, joka sittemmin löytyi muista tavaroista tyhjennettynä, mutta alussa mainittu Kiven opus jäljelle jätettynä. Juttua ja anekdootteja Tuurilla riittää myös ääneen kerrottaviksi!

Kolmas nasakkana puhujana tunnettu Teemu Keskisarja kertoi Kyllikki Saaren murhasta ja siitä tekemästään kirjasta. Ei ole true crimea nähnytkään; hän painotti olevansa historioitsija ja tutkija ja kirjoittavansa siitä näkökulmasta. Keskisarja tietää tästä rikoscasesta - joka ei vanhene koskaan - enemmän kuin kukaan elossaoleva suomalainen, ja hänellä lienee näkemys syyllisestä. Mutta kirjailija ei ole tuomari, hän totesi. Jos kuulin oikein, oli hälinäinen ja täysi katsomo.

Brittiläinen Louise Penny (vas.) on julkaissut 14:nnen Ruth Galloway -dekkarinsa Musta enkeli. Etukäteistiedoista poiketen Ruth itse ei ollut messuilla (häntä huvitti suuresti Suomen median moka), kirjailija itsekin vain etäyhteydellä, ei fyysisesti. Näytöltäkin oli kiinnostava hänet nähdä ja kuulla muun muassa tulevista teoksista. Samaan aikaan olisi Tuomas Niskakangas esitellyt Roihu-dekkariaan, joka muuten BookBeatissa nimettiin vuoden suosituimmaksi dekkaritulokkaaksi.

Suomalaisen viihdekirjallisuuden kuningatar, Kaari Utrio, kertoi elämäkerrastaan sen kirjoittajan Anna-Liisa Haavikon (oik.) kanssa. Varmaotteinen Utrio on aina vaikuttava, niin teksteissään kuin puhuessaan. Ihailen ja kumarran.




Vielä puhumisen ammattilaisia. Antto Terras on koonnut Radio Suomipopin 20-vuotishistoriikin, jota hän esitteli yhden kirjan keskeisen kertojan, Sami Kurosen, kanssa. Radiohaastattelun muodossa, tietysti, Töölönlahti-lavalla, jossa äänitekniikkaa käytetään nokkelasti. Tyypit puhuivat kopissa, Terras vasemmalla. Tällaista lisää kirjamessuille, uusia esitysratkaisuja ja tapoja esitellä kirjaa, ääni- tai paperisellaista. Ilo kuunnella jo esittelyä, uskon, että kirjaakin. Ja voi sen lukeakin. 



Pari muuta kuuntelemaani kirjailijaa: JP Koskinen kertoi Murhan vuosi -sarjastaan asioita, joita en ole tiennyt. 12 kirjan sarja muodostaa oikeastaan yhden suuren romaanin, vaikka jokaisessa on omat tapauksensa ja dekkaricasensa varsinaisen (suku)romaanin sisällä. Kunnianhimoinen hanke ja uusi tekemisen muoto, jonka konkarikirjailijalta voi kuvitella onnistuvan jos keltä. 

Hanna Brotherus on saanut kirjastaan Ainoa kotini hyvää palautetta - jos sitä toistakin. Rehellinen ja minusta yllättävä teos selvästi mietityttää ja puhuttaa lukijoita, toimii siis.

Kiitos ja kuulemiin, huomenna messuille jälleen!


4 kommenttia:

  1. Kiva postaus, kiitos tästä. Mukava lukea näitä, kun en itse tällä kertaa päässyt mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos lun luit. Ja sulla on hyvä syy olla poissa tällä kertaa :) Kunhan ei tavaksi tule.

      Poista
  2. Kiinnosti tuo Juha Hurmeen haastattelu.Eikö aika ankaran oloinen - Teemu Keskisarja? - haastattelija kritisoinut "suomennosta"? Ymmärrän kyllä tuon tavoitteen mikä Hurmeella on ollut, mutta samalla ihmettelen, että on edes laillista kirjoittaa uudelleen toisen samalla kielellä kirjoittama teos. Moni lukija on vielä nykyäänkin kehunut Kiven suomen kieltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä Keskisarjasta, olin mukana Hurmeen lukupiirissä enkä nähnyt tuota haastattelua, mutta uskon hänen osaavan provosoida! On hyvä muistaa, että Hurme rakastaa kirjaa, ja se on hänen mielestään maan tai maailmankaikkeuden parhaimpia. Ainoa asia oli tuo alkeellinen suomen kieli, joka häntä on vaivannut. Kiven aikaan kieli vasta alkoi kehittyä kunnolla, ja hän oli ruotsinkielinen: svetisismejä siis on paljon, samoin toistoa adjektiivipulassa (kaikki on "uhkeaa") ja muita nykypäivänä suorastaan virheelliseksi katsottua, saati ymmärtämisen kannalta haastavaa. Hurme ei ole kirjoittanut kirjaa uudelleen, vaan suomentanut näitä kohtia, suuri osa on ennallaan, kuten kaikki runot. Ja varsinainen sisältö, tarinan poljentoineen ja rytmeineen, jota on tosiaan kehuttu. Paitasillaan ollaan edelleen eikä munasillaan ja miesten erityispiirteet ennallaan, joten en olisi huolissani muutoksista, vaan uskon, että ne vain parantavat ja edesauttavat nykylukijoiden kiinnostusta. Tekijänoikeuksista ja laillisuudesta löytyy tietoa mm. https://iprinfo.fi/artikkeli/tekijanoikeus_vanhenee_klassikko_ei/

      Poista