keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Polte

Jos kirjoittaja on tunnustettua mestariluokkaa ja aihe on mitä ajankohtaisin, energiantuotannon kysymykset, kirjan kiinnostavuusaste on korkea. Vähän vaikeasti silti pääsin lukemisen alkuun, mutta kyllä tarina lopulta veti mukaansa.

Polte kertoo fysiikan nobelistista, joka paistattelee palkintonsa varjossa ja kehittelee uusia energiaratkaisuja, mutta käyttää oman − melko vähäisen − energiansa lähinnä arvostetun asemansa pönkittämiseen, seksiin ja syömiseen. Hän on mestari välttelemään ikäviä asioita ja siirtämään hankalia päätöksiä tuonnemmaksi.

Ymmärsin puolivälin jälkeen kuulemani kommentin (en muista kenen), jossa kirjan sanottiin olevan yllättävän hauska. Vanhenevan miehen nais- ja uraratkaisut ovat sellaista soppaa kaikessa karmeudessaan, että lukija kiemurtelee kiusaantuneena eikä lopulta voi kuin nauraa. Jos nyt unohdetaan maapallon ongelmat siksi aikaa. Tosin kirjoittaja tuo ne esiin hyvin selkeästi ja monin sanoin, joten tarkoitus lienee tarinankerronnan lisäksi nostaa lukijan tietoisuutta. Kirjassa on oikeastaan vähän kaikkea: tarinan, tiedon ja huumorin lisäksi jännärin piirteitä ja psykologista draamaa.

Toivottavasti päähenkilön tekemiset eivät kirjoittajan mielestä kuvaa koko ihmiskuntaa. Jos näin on, hän näkee tilanteemme melkoisen synkeänä. Pilkahduksia on, mutta osaako ihminen ottaa niistä kaiken irti, huomaako edes tilaisuuksiaan? Onko oman navan ympäristö kaikista määräävin ympäristökysymys? Kulkevatko fysiikan rajat vatsan seutuvilla? Jos nobelisti ei pääse niistä yli, mitä toivoa meillä muilla on?

Päähenkilö ei tietenkään ole tyhmä, mutta hän käyttäytyy niin irrationaalisesti, että hänen nahkoihinsa on ärsytyksen vuoksi vaikea asettua. Tai toisaalta, liiankin helppo: laiskuus ja ikävien asioiden välttely ovat riesoja, joita vastaan taistelu on tuttua puuhaa. Tässä saattoi tuntea paremmaksi ihmiseksi, päähenkilöön verrattuna.

Pippeli on tärkeässä roolissa (kuten miehen elämässä aina?), ja Ina kertoo hauskasti sen seikkailuista. Itseäni eniten nauratti kohtaus, jossa päähenkilö söi junassa sipsejä, mutta en spoilaa kertomalla tarkemmin.

Ian McEwan: Polte. Otava 2010

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti