Totuus naisista

Tapanilla on kaksi tytärtä: jo omillaan elävä Ronja ja Roosa, lukiolainen. Isän on vaikea hyväksyä kuopuksen aikuistumista ja muuttumista. Hän ei tiedä, miten saisi ilmaistua rakkautensa ja huolensa tytöilleen, etenkään Roosalle, jota isä ei enää koe tavoittavansa. Tapani ei osaa puhua tytön kanssa, tuntee jäävänsä sivuun, olevansa naurettava vanha norsu - vaikka kaikki mitä hän tekee, hän on tehnyt tyttöjensä puolesta ja hyväksi.

Mahtava kirjan aihe; en muista isyydestä vastaavaa nähneeni. Isällä on valtava huoli tytöstä tämän joutuessa vaikeuksiin. Tapani on fiksu ihminen, hyvin toimeentuleva ja uralla menestynyt, mutta ei osaa asioita ilmaista "tyttöjen kielellä". Hän tekee kaikkensa tytön puolesta - ja on selvää, että hän tekisi mitä vain. Rakkaus on suuri. Tytöillä on tietysti myös äiti ja Tapanilla vaimo, Tiina, joka on tässä tarinassa sivuhenkilö, vaikkei varmasti itse perheessä.

"Helvetti. Kun asiaa mietti, Tapanista näytti yhä selvemmin siltä, että miehistä tulisi naisia parempia lastenkasvattajia. Logiikka, johdonmukaisuus, johtajuus, tunteiden hallinta vaikeissa paikoissa. Nämä ovat kaikki miehisiä ominaisuuksia, ja näitä jos mitä lasten kasvatuksessa tarvittiin. Rakkaus on helppoa, se tulee itsestään, ei sitä tarvitse opetella. Näitä, enemmän kuin mitään muuta, hän on joutunut opettelemaan ja soveltamaan lastensa vuoksi, lastensa hyväksi. Mitä naisilla oli näiden rinnalla tarjota, mitä sellaista heille luontaista, joka voisi osoittautua näitä tärkeämmiksi? Rinnat?"

Isän näkökulmaan on helppo samaistua ja Tapanin ajattelun logiikkaa selkeä seurata. Häntä käy lähes sääli, kun kova yrittäminen ei tunnu auttavan - tyttären murrosiän mokailuja ei pysty estämään. Myös Roosasta Konstig luo uskottavan; tytön hapuilut aikuisuutta kohti ovat eläviä ja tosia, ensimmäiset poikaystävät, isän puheiden käsittämättömyys, kaverien tärkeys - ne kaikki muodostavat todenmakuisen maailman. Enemmän tämä silti on isän kirja kuin tyttären. Myös isän työstä talousjohtajana muovialan yrityksessä ja bisneselämästä puhutaan paljon, onhan se perinteisesti tärkeä osa miehen elämää ja tässäkin tarinassa nivoutuu tiiviisti yhteen henkilökohtaisen kanssa.

Kaiken kaikkiaan henkinen irtiotto lapsuudesta on kovempi pala isälle kuin lapselle itselleen, tai ainakin yhtä kova. Kirja kertoo ennmminkin totuuden miehistä ja isistä kuin naisista - se on suorastaan julistus isänrakkauden puolesta. Lapsi ei lakkaa olemasta lapsi isällekään, vaikka leikki-ikä jää kauas taakse. Miten perinteinen mies pärjää siinä tilanteessa?

Pidän Konstigin tyylistä: hänen lauseensa ovat kiinnostavia, teksti on tarkkaa ja selkeää. Teinien kielessä on minulle outoja sanoja, mutta taustatyöt on varmasti tehty hyvin, ja tarinassa riitti imua niin, että se piti lukea melkein yhdeltä istumalta.

Sopii isille, tyttärille ja kaikille perhesuhteista ja -rooleista kiinnostuneille.

Luettu monessa blogissa kuten Rakkaudesta kirjoihin ja Leena Lumi.

Joonas Konstig: Totuus naisista. Gummerus 2013.