Vaimo 22

Alice ja William ovat olleet naimisissa iät ja ajat, ja alkaa maistua puulle. Kuin huomaamatta yhteiset hetket ja puheenaiheet - romantiikasta puhumattakaan - ovat huvenneet, joten kun Alice saa kutsun osallistua avioliittotutkimukseen, hän innostuu mukaan.

Ja kuinka käykään? Tutkimuksesta muodostuu arvaamattoman kiinnostava, ja ilmaisutaidon opettaja, kahden ison lapsen äiti Alice on itselleenkin yllätykseksi tiiviissä viestittelysuhteessa tutkija 101:een, suhteessa, joka kiehtoo niin, että netistä on vaikea olla erossa hetkeäkään.

Kirja on koottu erilaisista elementeistä: tutkimuskysymyksistä ja -vastauksista, facebook-päivityksistä, sähköpostiviesteistä, näytelmämäisistä dialogeista varsinaisen tekstin lomassa. Some-ajan kirja - helppo silmäillä, nopea lukea, silti tarina pysyy hyvin koossa ja etenee. Ja viihdyttää.

Mukava iltapala, tai muutamankin illan, sillä kirjassa on lähes neljä ja puolisataa sivua, mutta rakenteensa vuoksi se ei ole tiiliskivi. Kepeä käsittely ei tarkoita höttöä, tai ainakaan minä en kokenut sitä sellaiseksi, vaan rentouttavaksi viihteeksi, jollaista on kiva lukea silloin, kun ei jaksa keskittyä vakaviin draamoihin eikä halua liikaa jännitystä. Voi vain ahmaista ja koukuttua rauhassa, vähän kuin Meg Ryan -leffoja katsellessa (tosin tämä ei itketä yhtään). Ei jää hyllyyn klassikoksi eikä varmaan mieleenkään, mutta toimii sen hetkensä ajan, kun sitä tarvitaan. Mutta vain sen hetken, tämän jälkeen pitää saada sitten jotain järeämpää pureskeltavaa.

Helpostisulavan viihteen ystäville, romanttisesta komediasta nauttiville, suurta raskasta draamaa välttäville, somettajille.

Hanna käyttää Kirjainten virrassa mainiota termiä: lukusukkula - se nollaa mielen. Taika tyrmistyi Kirjasfäärissä keski-ikäisten itsesäälissä vellomisesta, Susa kuvaa kirjaa suloiseksi laatuhömpäksi.

Gummeruksen fb-sivulla voi tutustua kirjaan rakkausanalyysin avulla.

Melanie Gideon: Vaimo 22. Gummerus 2013. Suomentanut Paula Takio.