Maritta Lintunen: Stella

Kirjailija on musiikki-ihmisiä: hän on tehnyt uraa niin laulajana kuin laulunopettajanakin. Luonnollisesti hän kirjoittaa musiikin maailmasta. Lähtökohtaisesti en uskonut, että aihe kolahtaisi, mutta kirja yllättää hienosti.

Tarina kertoo Liisasta, maalaistytöstä, joka muuttaa 1980-luvun alkupuolella kaupunkiin alivuokralaiseksi, se tavallinen tarina. Liisa haluaa opiskelemaan, haluaa kirjoittaa runoja. Yksinäinen, iäkäs vuokraemäntä Sylvi Indrenius ottaa Liisan siipiensä suojiin niin, että uskoo tämän jo perheenjäsenekseen. Sylvi on ollut lahjakas laulajatar, menestyvä ja ihailtu. Musiikki on hänelle kaikki, ja kun Liisa yllättäen tulee raskaaksi ja saa vauvan, Jurin, Sylvi alkaa opastaa lasta klassisen musiikin maailmaan. Ja tekee havainnon.

"Lahjakkuus on niin harvinaista, ettei sillä sovi leikkiä. Rahalla ei ole sen kanssa mitään tekemistä. Lahjakkuus on kuin outo, metallintuoksuinen veriryhmä. Kenen suonissa sellainen virtaa, hän on jumalien oma eikä häntä sovi pilkata."

Mutta Liisa ei tyydy vanhan naisen kotiin ja elämänjärjestykseen, vaan lähtee, poika mukanaan. Liisa haluaa olla omillaan, haluaa Jurinkin olevan. Nyt Juri on yli kolmikymppinen lääkäri. Tyttöystävä Jenni on laulajatar, ja hänen kauttaan Juri ajautuu jälleen pianon ääreen yleisön läsnäollessa, laulajien mestarikurssilla säestäjänä.

"Jenni oli minulle menetetyn lumon korvike. Hänen kauttaan sain edes hipaista maailmaa, johon olisin halunnut kuulua."

Lintusen kieli kulkee kauniisti kikkailematta ja "taiteellisesti" dramatisoimatta. Tarina on täynnä käänteitä, ihmissuhteita ja tunteita. Etenkin kahdessa viimeisessä Lintunen on taitavan tarkkanäköinen. Vähäeleisesti hän riisuu henkilönsä lukijan silmiin paljaiksi, mutta lämmittää heitä ymmärryksen viltillä. Lahjakkuus on myös armoa?

Vaikka kyseessä on Jurin tarina, se on yhtä lailla Liisan tarina, etenkin vuosista, jotka hän vietti Sylvin luona.

"Kaksi käsittämättömän nopeaa, ohikiitänyttä vuotta.
Kaksi elämäni loppuun kestävää vuotta."

Kirja kertoo siitä, mikä tekee taiteilijan, mikä tekee ihmisen. Siitä, miten lahjakkuus jakautuu epätasaisesti ja epäreilusti. Ja siitä, miten vaikuttavat muistot, joita ei muista. Tyylikäs ja viisas romaani, joka on nautinnollinen lukea. Muidenkin kuin musiikinharrastajien tai -ammattilaisten.

Maritta Lintunen: Stella. WSOY 2018. Ulkoasu: Mika Wist.
Sain kirjan kustantajalta.

Muualla: Järjellä ja tunteella -Susa sanoo Lintusen tavoittavan hienosti musiikin voimakkaan koskettavuuden. Kosminen K viihtyi kirjan parissa, koska siinä on tekstiä klassisen musiikin maailmasta. Raijan kirjareppu kantaa Lintusen häikäisevän kauniita lauseita.

Maritta Lintusen Hulluruohola: pidin siitäkin kovasti, yhtä yllättäen. Ennakkoluulonsa saa näköjään heittää kierrätykseen tämän kirjailijan kohdalla! Hän on kirjoittanut romaanien lisäksi runoja ja novelleja.