Lontoon-alkutilanne ei ole Tokio-aloitusta vähemmän tukala, nimittäin Maija on papakokeessa. Päätoimisesti hän opiskelee ja asuu sinkkuna kimppakämpässä. Reipas nainen, reipas opintolaina! Hän onnistuu saamaan työpaikan televisiotuotantoyhtiössä toimitusjohtajan assistenttina. Saamme tutustua niin tv-tuotannon saloihin kuin Maijan kansainväliseen työyhteisöön persoonineen.
Elokuvataiteen maisterin tutkinnosta puuttuu vielä lopputyö, lyhytelokuva, jonka piti olla kokeellinen, ilmastonmuutosta kommentoiva vakava kannanotto mutta josta tuli romanttinen komedia. Juuri muuta romanttista ei Maijan elämässä näytä olevankaan. Hänen suuri (ainoa) rakkautensa Ryuich jäi Japaniin.
"Ajattelen kuitenkin yhä, että jossain on oltava ihminen, jonka lähellä en ahdistu ja jonka seurassa en tunne itseäni kelvottomaksi. Joku jonka kanssa voisimme katsoa sylikkäin Ensitreffit alttarilla ohjelmaa ja käydä ruokakaupassa ostamassa paahtoleipää."
Taas naishäpeä! Maija tarvitsisi omat ajattarensa. Ystävä Rachel yrittää parhaansa, mutta toiseus vaivaa Maijaa. Paitsi kielen koko taustan puolesta: ei Maijalla vaikea sellainen ole, mutta Teneriffan matkalle ruisleipää pakannut lapsuudenperhe erosi rajusti eliittikoulun ja psykoanalyysin läpikäyneistä seurapiireistä. "Olisiko elämäni erilaista, jos tulisin kulttuurikodista niin kuin Rachel ja hänen ystävänsä?"
Sinkkuelämää-sarja innostaa sentään etsimään miesseuraa. Deittailu ei suju, mutta työelämässä onnistaa: Maijan työnantaja saa tehtävän Japanista. Matka kollegoiden kanssa Tokioon saa Maijan muistelemaan aikaansa kaupungissa, ja ensirakkauttaan. Kuten jo tiedämme, se ei päättynyt auvoisasti.
Raikas ja vetävä kerronta saa kirjan sivut kääntymään vauhdilla. Isojen kaupunkien tavat ja detaljit niistä ja Maijan piirien kulttuurista - kirjat, leffat jne. - pitävät kiinnostuksen yllä, samoin naiselämän nurjien puolien häpeilemätön kuvaus karvoituspulmineen ja yhdyntäkipuineen, joka osoittautuu olevan Maijalla todellinen, lääkitystä tarvitseva vaiva, vulvodynia.
Ärsyttävän itsekkäästi Maija kyllä käyttäytyy ystäviään kohtaan, ja lapsuudenperhettään. Ei kai sekään tavatonta ole nuorelta naiselta, elämää ja oppimista vain. En ehkä Karkki-ystävättärenä olisi silti antanut anteeksi heti, jos ikinä. Vaikka kirja ilmoittaa ei-olevansa romanttinen komedia, ikiaikainen pariutumisvietti ja läheisyyden ja seksin tarve silti tekemistä paljon ohjaa, ja hauskoja sattumuksiakin tapahtuu. Sitä jäin pohtimaan, mahtaisiko Maijan tapaama noita löytyä vielä Hackneyn kanaalin liepeiltä Lontoosta, sellainen olisi kiinnostava tavata.
Kenelle: Helppoa viihdettä hakevalle, Lontoon ja Tokion ystäville, tv-tuotannosta innostuville ja itsenäisestä elämästä haaveileville nuorille tai sitä jo maistaneille vanhemmille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti