Näin toteaa kirjailija ja tiedetoimittaja Topias Haikala kirjansa kiitossanoissa. Vaihda sana kirjoittaminen sanaksi lukeminen, niin saat kommentin tältä lukijalta.
Mutta en nyt halua pelotella, vaikka Halloween hirviöineen on ovella. Kyllä kirjan voi aivan hyvin lukea myös tavis, joka ei kielitieteestä juuri mitään tiedä, todistan omakohtaisesti. Miten hurjan kiehtova aihe! Mistä suomen kieli juontaa juurensa?
Sillä kieli elää ja muuttuu jatkuvasti maailman mukana. Se syntyy, muuntuu, sekoittuu, lainaa, varastaa, liikkuu ja mukautuu, ja saattaa lopulta kuolla. Hyvin inhimillistä - ihmisistähän kaikki kieleen liittyvä on lähtöisin. (Ei nyt mennä eläinkielitieteen puolelle.) Tämä oli yksi kirjan tärkeimmistä opeista.
Toinen olennainen ajatus oli se, että eri kieliä ja niitä puhuvia ihmisiä on ollut olemassa valtava määrä, eikä nykytiede tunne läheskään kaikkia. Mitä kauemmas ajassa mennään, sitä hämärämpää on. On ollut erikokoisia porukoita, jotka liikkuivat elinkeinonsa perässä ja sään muutosten mukaan tai ehkä pakenivat vihollista tai tarttuvaa tautia, ja veivät kielensä mukanaan alueelle, jossa kielet sekoittuvat. Ja kun tämä tapahtuu tuhansia kertoja, ollaan jo aikamoisessa viidakossa kielentutkimuksen kannalta.
Itse asiassa en ihan tajua, miten kielitieteilijöiden ylipäänsä on mahdollista tutkia muinaisia kieliä edes jotenkin, sillä kirjoitettua kieltä alkoi esiintyä vasta "äskettäin". Pohjoismaista on löydetty karkeasti noin parituhatta vuotta vanhoja riimuja, viikinkiaikaisia eli vuoden 1000 paikkeiden löytöjä on tehty enemmänkin. Mutta kieliä on ollut olemassa jo esihistoriassa, kivikaudella.
Okei, opin, että tutkijat eivät pelkästään syynää nykykieliä ja rekonstruoi niistä taakse- ja eteenpäin, vaan tutkimuksessa huomioidaan koko silloinen aikakausi: miten ja millä ihmiset elivät, miten he asuivat ja hautasivat vainajansa, millaisia esineitä heillä oli. Nämä kertovat siitä, miten kansat ja kielet liikkuivat ja muuttuivat. Kirja kuitenkin keskittyy jääkauden jälkeisen kehityksen siihen osaan, josta runsaasti mutkitellen päästään nykysuomeen.
Senkin opin, että kielitieteilijöillä on varsin vaihtelevia käsityksiä asioista. Kun yksi toteaa yhtä, toinen kiistää omilla perusteillaan. Joistakin asioista sentään vallitsee konsensus, kuten siitä, että "Suomen varhaisimpien asuttajien kieliä ei tunneta. On kuitenkin mahdollista esittää arvioita, minkälaisia kieliä ne ovat olleet." Tutkijoiden esimerkkejä niin varhaisista kuin uudemmista kielien rakenteista tai sisällöistä en tässä toista, ne löytyvät kirjasta - ja myönnän, että luin kielinäytteet melko kursorisesti. Missioni oli luoda päähäni jonkinlainen sievä kaari suomen kielen kehityksestä.
Kantaurali. Kantaindoiran. Kantaindoeurooppa. Kantabaltoslaavi. Välikantakielet. Länsiurali ja kelttiläiset vaikutteet. Balttilainen ja germaaninen vaikutus. Itämerensuomalaiset kielet. Kantasaame, kantasuomi. Aivot nyrjähtävät, kun yritän hahmottaa jonkinlaista kehityskaarta. Ei se mitään, nyrjähtivät kuulemma kirjoittajallakin. Nappaan kuitenkin kiinnostavia kohtia:
"Saamelaiskieliä on jossain historian vaiheessa puhuttu käytännössä koko nykyisen Suomen sekä kaukana itärajan tuolla puolen."
"Milloin itämerensuomalainen ja saamelainen haara erkanivat toisistaan?" (Näin kysyy Haikala tutkija Riho Grünthalilta.)
- Se on se myöhäinen pronssikausi, eli ehkä vuosina 1000-1500 eKr. Ne lähtivät erkaantumaan alueellisesti varhaisella metallikaudella, ja sitä seurasi kielellinen erkaantuminen, Grünthal vastaa. - Se on sama kysymys kun milloin länsiuralilaiset kielimuodot alkoivat tulla tänne alueelle. Itämerensuomen osalta siihen liittyy oleellisesti balttilaiskontaktivyöhykkeessä oleminen."
Kantasuomessa on paljon enemmän germaanilainoja (paleo- ja kantagermaani) kuin kantasaamessa tutkija Jaakko Häkkisen mukaan. (Saamme muuten ilmeisesti kiittää germaaneja myös kahdesta uudesta aikamuodosta, perfektistä ja pluskvamperfektistä.)
"Tästä voi kenties päätellä, että itämerensuomalaisen linjan väki vietti germaanien kanssa tiiviimpää yhteiseloa ennen vuotta 200 jKr. ja saamelaislinjan ihmiset sen jälkeen.
Tai sitten ei."
"Valter Langin mukaan se länsiuralilainen kielihaara, josta myöhemmin muodostuivat itämerensuomalaiset kielet, lähti vuosien 1250-1000 eKr. tienoilla kulkemaan Moskovan paikkeilta kohti Baltiaa."
Tämä ei tapahtunut rysäyksenä, vaan oli vuosisatoja kestänyt prosessi, sanoo virolainen arkeologi, professori Valter Lang. Tosin Janne Saarikivi, kielitieteilijä ja professori hänkin, on eri mieltä itämerensuomalaisten saapumisesta Viroon ja heidän kielivaikutteistaan. (Hän opponoi joissakin muissakin kohdissa kollegoidensa näkemyksiä, kunnon kiistaa ei harmi kyllä kirjaan ole saatu.)
"Yritäpä tästä nyt sitten rakentaa jonkinlaista koherenttia yleiskuvaa."
Sainko kirjasta hakemani siistin kehityskaaren? Tavallaan kyllä, vaikkei se aivan siisti ole. Odotin loppuun asti kaaviokuvaa suomen kehitysaskelista: kirja tosin kertoo, että sukupuuta tutkijat eivät suostu tekemään, sillä muuttujia ja käsityksiä on liikaa. Mutta ehkä siltä osin, mistä ollaan yhtä mieltä, olisi voinut olla pieni simppeli piirros, meitä aloittelijoita ajatellen?
Topias Haikala on tehnyt uljaan urakan kootessaan tietoa eri lähteistä, etenkin suoraan kielitieteilijöiltä haastatteluin, kootakseen muhkean tietopaketin nykyisen suomen kielen historiasta. Hän ei itse ole kielitieteilijä, mutta koonti, kirjoittaminen ja toimitustyö sujuvat. Vaikka teos sisältää paljon tieteellisiä termejä ja kohtia, joihin tavis ei innostu jäämään pidemmäksi aikaa, se antaa yleiskuvaa niin kielemme taustastasta kuin kielentutkimuksesta yleensä. Ihailtava suoritus, josta suuri kiitos myös tietoja antaneille tutkijoille!
Haikalan kieli on rentoa, mikä rohkaisee ja huvittaa lukijaa tekstissä etenemisessä. Hän puhuu esimerkiksi viidentuhannen vuoden takaisesta influensseristä, joka synnytti trendi-ilmiön nimeltä kampakeramiikka ja varoittaa välillä kielitieteellisiä kiemuroita sisältävästä tekstinpätkästä. Lukijaa viihdyttävät myös monet vanhat sanat, kuten kummalliset kadonneiden kielten nimet. Sattuisiko teistä joku puhumaan vielä orokia, nihviä tai hantia? Tai edes paleogermaania? Näyttäisi hyvältä CV:ssä.
"Rohkaiskaa siis mielenne, te ummikot. Jos minä sain näistä jutuista tolkkua, etteköhän tekin saa."
Topias Haikala: Kielet ennen meitä. SKS kirjat 2025. Kannen suunnittelu Timo Numminen.
Kirjassa mukana olevat kielitieteilijät: Riho Grünthal, Sampsa Holopainen, Jaakko Häkkinen, Santeri Junttila, Luobbal Sámmol Sámmol Ánte ja Janne Saarikivi.
Topias Haikala on kunnostautunut myös kaunokirjailijana:
Pimeän jälkeen liikkuvat olennot
Varjokäärme, mestaripunoja
Kunnioitettavaa tehdä tällainen kirja - ja lukea se. Kielten syntyminen ja sekoittuminen vaikuttaa maallikosta mystiseltä.
VastaaPoista