Jymy-yllätyksenä maapallolta löytyy uusi elävä laji, jota ei voi luokitella mihinkään tuttuun kategoriaan. Se on osin kuin lintu, osin kuin iso kissa, ja sillä havaitaan myös ihmisyyteen liittämiämme piirteitä, kuten ilmeitä, jopa puhettakin, väittävät jotkut. Uutta lajia kutsutaan sfinkiksi sen ulkonäön vuoksi, tosin virkavalta keksii sille vähemmän tuttavallisen nimityksen: siipihärkä. Tarinaa kertoo minä-muodossa valtioneläinlääkäri Siina:
"'Sfinksi' on jotain täysin käsittämätöntä. Se on ennennäkemätön, se on luokkien ja lahkojen välissä, se haastaa evoluution kirjoitetun historian ja ihmisen piirtämän elämänpuun.
Sen fysiologia on uutisaihe melkein kolme päivää."
Siinäpä probleemaa maailmalle, jossa liha on käynyt harvinaiseksi ja kalliiksi ja se tuotetaan pääosin laboratorioissa, sillä pandemiat ovat pakottaneet hävittämään eläinkasvattamot, tilat ja tarhaukset, lopettamaan niin tuotantoeläimet kuin lemmikitkin. Tuontitarkastuksia ja eläinvalvontaa tekevät enää harvat, sillä yt:t ovat karsineet osaajat. Tässä on tuttua meille monelle:
"Tehtävät sullottiin yhdeksi möykyksi, aina vain harvemmat työntekijät hoitivat kaiken eläimiin liittyvän valvonnan, ja ohuen ohut moniosaaminen oli kaulittava entistäkin leveämmäksi."
Ihmiskunta toipuu nopeasti ihmetyksestä ja käyttäytyy itselleen (pedoille) luonteenomaisesti. Mitä arvelet tapahtuvan? Totta kai uusi laji otetaan tehotuotantoon ruuan valmistamiseksi! Mutta entä ne inhimilliset piirteet? Jos meillä olisi muiden elävien kanssa yhteinen kieli, voisimmeko syödä lihaa?
Maa- ja metsätalousministeriö, Tulli, Eläinlääkäriliitto, MTK, EU ja muut tahot syytävät raportteja, strategioita ja toimenpidesuosituksia. Ensin mainitulla on hyviäkin pointteja, jotka enteilevät yhteiskunnan isoa muutosta, jos kävisivät toteen.
"Sosiaalityön ytimen muodostava humanismin ja ihmisoikeuksien ensisijaisuuden eetos pakottaa kysymään, miten kerran eläimeksi määritelty voidaan nostaa ihmisyyteen ja miten välttää eläimen perusteeton inhimillistäminen. Toisaalta muuttunut ympäristö korostaa tarvetta inhimillisyyden käsitteen kriittiselle tarkastelulle ja uusille rajauksille."
Eettiset kysymykset ja käytännön työ joukkoteurastuksineen saavat Siinan stressaantumaan. Hän kokee jollain lailla tajuavansa sfinksien sanatonta kieltä, eikä ihme, että hänen on mentävä työterveyspsykologin pakeille. Se ei taida kuitenkaan riittää ratkaisuksi ahdistukseen. Mutta mikä riittäisi?
Siinan kertomaa rytmittävät viralliset tekstit, joista osa on todellisia, suurin osa fiktiota. Teksti vie vetävän sujuvasti ja jännite kohoaa, vaikka suurin hätkäytys on jo saatu alussa, uuden lajin löytäminen. Todella tärkeää pohdintaa näinä aikoina ja skenaario, joka näyttää ikävästi ihmisen ajattelun kaavamaisuuden ja rajallisuuden, kun toislajisista puhutaan. Ruuan ja materiaalien niukkuus maailmassa on sekin yksi tulevaisuuden suuria haasteita, joita mm. VTT pyrkii ratkomaan.
"Tekoäly ei ole parantanut ihmisen älyttömyyttä. Kehitys on juuttunut moneen sellaiseen mutkaan, joka sen piti suoristaa. Ihminen pelkää edelleen kuolemaa, jumalat eivät vastaa, kerran tuhottua ei osata korjata, ja resurssien niuketessa taistelu muuttuu vain raivoisammaksi."Helsingin kirjamessujen keskustelujen yksi aihe on toislajisuus, kieli siinäkin keskeistä. Voiko toisen lajin kieltä oppia ymmärtämään?
Aiheesta keskustelevat Iida Turpeinen ja Pajtim Statovci to 22.10. klo 19 Senaatintori-lavalla. Tietääkseni he ovat vastauksesta eri mieltä, joten kiinnostavaa kuulla perusteluja kumpaankin suuntaan! Haastattelijana Ville Blåfield.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti