Hurmaavan Marien ja harmaan Hjalmarin jälkeen saamme nyt
tutustua teräväpäiseen Varmaan. Nevanlinnan uutuus kertoo sivistyssuvun
tyttärestä, tilastomatemaatikosta, joka vanhempiensa kuoltua jää yksin. Hänet
on kasvatettu niin suojelevasti, että monet arkiset asiat ovat hänelle aikuisena täysin
uusia.
”Lapsesta saakka Varma
tietää, että todellisten ajatusten ja mielipiteiden kätkeminen kuuluu
vanhempien rooliin. Hänen perheensä väärinkäsitys on, että lapsia täytyy
suojella pahalta maailmalta, mutta mitä sitten tapahtuu kun lapsi aikuistuu ja
joutuu kohtaamaan pahan maailman valmistautumattomana, se ei heitä huolestuta.”
Mutta koska Varma on fiksu, hän ymmärtää puutteensa. Hän
hallitsee opiskelujensa ansiosta tavoitteellisuuden ja vanhempiensa ansiosta järjestyksentajun,
joten hän ei jämähdä, vaan alkaa tehdä määrätietoisesti työtä; hankkii
työpaikan, tekee sukututkimusta, katuu sitä, että on lyönyt laimin kaunokirjallisuuteen
perehtymisen, tutustuu jopa kirjastoon.
Ammattiylpeä Varma mittaa itseään ja muita älyllisin
kriteerein, opiskelut ovat hänen selkärankansa. Hän ratkaisee arkisiakin asioita
todennäköisyyslaskennan keinoin, mikä huvittaa lukijaa. Sosiaalisesti Varma on
heikoilla vesillä, taidot ja halu ylläpitää ihmissuhteita ovat vähäiset, vaikka
häntä on sentään käytetty lapsena Åke Blomqvistin tanssikoulussakin. Muutamia
kontakteja sentään syntyy.
Työssään hän joutuu tekemisiin rikoksien kanssa, jotka
muuttavat tarinan trillerimäiseen suuntaan. Varma alkaa selvitellä asiaa
määrätietoiseen tapaansa, mitä kuvaa esimerkiksi tietokoneen käytön välitön opettelu,
kun hän sen katsoo tarpeelliseksi: luonnollisesti kurssinsa nopeimpana ja parhain
arvosanoin. Rikosasiaan sotkeutuvat niin Supo kuin vakoilijat Itä-Saksassa,
joille muun muassa Berliinin muurin murtuminen tiettynä hetkenä ei suinkaan
tullut yllätyksenä.
Varma ei ole enää varma, kehen voi luottaa, eikä lukijakaan
- se on yksi kirjan viesti. Tekemisemme ovat tiedossa, mutta emme
tiedä keiden, miksi ja miten. Toinen teema on Varman henkilökohtainen
kehittyminen: jossain vaiheessa jokainen tajuaa, että lapsena ja nuorena opitut
säännöt eivät enää päde, eikä itse ole sellainen kuin on kuvitellut olevansa -
ei ainakaan niin kaikkivoipa. On kutkuttavaa lukea henkilöstä, joka oivaltaa ja
toimii, ja on koko ajan lukijaa pikkuisen edellä. Varma ei ehkä ole lämmin ja
ihana ihminen, mutta inhimillinen ja hauskakin hän on, ylimielisyyskin alkaa
rapista matkan varrella. Passiiviseen Hjalmariin
verrattuna Varma on päinvastainen. Tiukasti säännellyn DDR:n yhteiskuntajärjestelmän kaatuminen kuvaa myös Varman uutta otetta.
Nevanlinna on niitä kirjailijoita, jonka teksteistä
välittyvät sivistys, elämänkokemus ja huumori hienolla
tavalla. Tässä kategoriassa mieleen tulevat myös Bo Carpelan ja Claes Andersson.
Nevanlinna on jälkimmäistä hillitympää, hän ei revittele, vaan on hienovarainen mutta kuvaa henkilönsä niin herkullisesti, että lukija saa palkintonsa tässäkin, vaikkei Marien veroista uppoutumista tapahdukaan, enemmän Hjalmarin kaltainen kokemus.
Arne Nevanlinna: Varma. WSOY 2012.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti