Sama henki vallitsee Ravintola Lopussa. Adamilta menee työpaikka ja asunto, ja hän ajautuu sattumalta kiehtovaan salakapakkaan, jonka tunnelmassa hän viihtyy, liikaakin. Koko elämä alkaa kiertyä ravintolan ympärille, ja Adam yrittää ratkoa niin omia asioitaan kuin ravintolan ja sen asiakkaiden outouksia. Kanta-asiakkaista ja omistajista muodostuu henkilögalleria, jonka tyyppisen voisi kuvitella löytyvän jokaisesta korttelikapakasta - Kalliossa. Mielessäni ravintolan sinne suuntaan sijoitin, vaikka se voisi olla missä vain, kirjassa sitä ei määritellä.
Ajallisesti tarina sijoittuu puhelinkoppien aikaan, iPodeja
ja verkkoa ei ole, ravintolaan tuotu tv on iso juttu. Mukavaa nostalgiaa
meille keski-ikäisille, mielenkiintoista historiatallennetta nuoremmille
lukijoille. Henkilöt käyvät henkeviä tai vähemmän henkeviä kapakkakeskusteluja,
aiheina ne tavalliset: urheilu, teknologian kehityksen päivittely, rahanperkeleen
valta ja muut elämänviisaudet, joille lukija voi nyökytellä tai naureskella -
tai todeta, että ravintolapöydän jutut eivät myöhemmin tunnu niin
järisyttäviltä tai älykkäiltä kuin niitä lausuttaessa luulisi.
Juoni ei ole suurin eikä sulavin, mutta tunnelma on autenttinen. Henkilöt
voi nähdä, tuoksut tuntea, ruuat ja juomat maistaa. Silti tuntuu, että päähenkilö
katsoo kaikkea suodattimen läpi, joka voisi olla jonkinlainen peruseristyneisyys,
jossa vedetään leveä raja itsen ja muiden välille, tai simppelisti alkoholin
aiheuttama. Tarinan voi nähdä paitsi elämäntapakuvauksena, myös alkoholismin
kuvauksena, henkilöt ovat sillä matkalla eri vaiheissa. Baarimikkonakin toiminut
kirjailija Kosonen tuntee tämän puolen ja kuvaa sitä hyvin. Muusikkotausta
näkyy myös, tarvitaanhan ravintolassa musiikkia.
Kirjaa sanotaan liepeessä kaurismäkeläiseksi, ja juuri sitä
se on, kaikessa karuudessaan ja jopa hienoisessa naiiviudessaan ja töksähtelevyydessään. On helppo nähdä tarina elokuvana; mustaan pukeutunut päähenkilö, jatkuva
tupakointi, harkitut yksityiskohdat niin visuaalisesti kuin äänimaailmassakin, niukka mutta tarkka, hiottu dialogi… Ja yhteistä Kososelle ja
Kaurismäelle on sekin, että vaikka kuvataan baarielämää ja ihmisiä, jotka
liikuskelevat perinteisellä asteikolla yhteiskunnan laidoilla, alatyyliä ei
viljellä lainkaan. Teksti on huolellista ja luontevasti sujuvaa, siis siihen
omaan pelkistettyyn tyyliinsä, mutta sitä on helppo lukea. Tunnelman luojana Kosonen on taitava.
Rock-henkinen kirja sopii niille, joita baarielämä ja epäsovinnaisuus kiehtovat, ja vielä paremmin niille, joita ne ovat joskus kiehtoneet mutta ovat joutuneet tai onnistuneet jättämään ne vaiheet taakseen. Kirjan kanssa voi elää turvallisesti hetken perusperhearkea paossa, savuisen kapakan nurkkapöydässä.
Rock-henkinen kirja sopii niille, joita baarielämä ja epäsovinnaisuus kiehtovat, ja vielä paremmin niille, joita ne ovat joskus kiehtoneet mutta ovat joutuneet tai onnistuneet jättämään ne vaiheet taakseen. Kirjan kanssa voi elää turvallisesti hetken perusperhearkea paossa, savuisen kapakan nurkkapöydässä.
Marco Kosonen: Ravintola Loppu. Like 2012.
Ah! Tämä kuuluu myös meikäläisen lukulistaan ja siksi luin arviosi vähän hypellen.
VastaaPoistaMutta hyvä kuulla, että se kaurismäkeläisyys toteutuu! <3
Pidät varmaan tästä, Morre! Kivan erilainen henki ja elämänote kuin muissa syksyn uutuuksissa on tullut vastaan.
VastaaPoistaTämä kirja tuli minulle PEKKin kautta ja lukulistalla on, kunhan saan kirjaston kirjojen pinoa pienennettyä. Mutta mitäs, PEKK kun on esikoiskirjakerho ja tämä onkin Kososelta jo toinen kirja... Onko tuo edellinen kirja jotain ei-fiktiota, kenties kerhon säännöissä lasketaan ensimmäinen fiktiivinen teos esikoiseksi. :)
VastaaPoistaAi se oli siellä, kiva! Kososen eka kirja kertoi kaverin omista matkakokemuksista ja baarin perustamisesta noin karkeasti sanoen, ja oletan että se lasketaan tietokirjoihin (matkakirja?).
VastaaPoistaVahvistan: Rock'n roll Suicide Bar on tietokirja ja tämä Ravintola Loppu on esikoisromaani!
VastaaPoistaKiitos vahvistuksesta, Nora ja Like! Meidän lukijoiden kannalta hieno juttu, että Kosonen jatkoi kirjoittamista fiktiopuolella, sen verran persoonallista ja luontevaa tekstiä häneltä näyttää syntyvän.
VastaaPoista