keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Huono karma

Saksalaista huumoria! Ei kauheasti naurata, paitsi hetken päästä. On se niin päätön tarina naisesta, joka on uraohjus ja tietysti mielettömän kaunis, omistaa komean aviomiehen ja söpön tyttären, mutta menee kuolemaan typerällä tavalla. Ja herää uudestisyntyneenä, muurahaisena.

Buddha yrittää takoa elämänviisautta naisen, Kim Langen, päähän, melko huonoin tuloksin. Hyvän karman hankkiminen kehittymistarkoituksessa ei tunnu Kimistä luontevalta, mutta kun muu ei auta, niin erilaisten hyönteisten kautta hän syntyy vihdoin nisäkkääksi ja lopulta ihmiseksi.

Eri elämänmuodoissaan hän pyrkii vaikuttamaan miehensä ja tyttärensä elämään, vaikka edellämainituille se ei aina suinkaan ole myönteistä. Ja tässä on tarinan opetus: mitä kylvät, sitä niität. Omat tekosi ja motiivisi ratkaisevat, millainen tuleva elämäsi on, vai pääsetkö peräti nirvanaan.

Jos nyt sivuutamme hulluimmat käänteet, kohellus alkaa naurattaa jossain puolivälin paikkeilla. Kansiliepeen mukaaan 1,6 miljoonaa saksalaista nauraa kirjan mukana, ja minäkin, voimattomana. Ehkä löysin sisältäni pienenpienen saksalaisen?

Höpsönhauska kirja, joka tuo mieleen Mo Yanin Seitsemän elämääni. Tämä on siitä viihteellisempi, chick-lit-versio. Mukavasti sujui lukeminen, eikä lopputulosta voinut kuin arvailla. Casanova muistelmineen yhtenä päähenkilönä toi oman mausteensa tarinaan.

Kelpo tarina ja teksti, vaikken kovin korkealle kirjallisena suorituksena tätä silti nosta, mutta arvostan hyvää henkeä ja hulvatonta huumoria, etenkin jälleensyntymisten suhteen. Voinko enää koskaan suihkuttaa hyönteismyrkkyä? Olisinko seuraavassa elämässä koiranpentu vai kastemato? Koskettavuus yksi, viihdyttävyys kolme, asteikolla yhdestä viiteen. Olen vain niin vakava ja suomalainen. Pelkkä viihde ei riitä - kun mikään ei riitä. Ehkä opin tästä jotain (osasinhan nauraa jo puolivälissä). Ainakin tämä lopettaa kirjavuoteni linjakkaasti: saksalaisesta aloitin, saksalaiseen sen päätän.

Kenelle: Hulvattomuutta hakeville, realismia kaihtaville, hauskutusta haisteleville. Ja ehkä vastauksena tälle.

Muualla: Susa tikahtui nauruun, Maija sanoo kirjaa virkistäväksi ja hihityttäväksi. Norkulle tuli hyvä mieli, Varjelum (ihan uusi tuttavuus minulle tämä) sanoo parhaaksi anniksi Casanovan kommentteja. Kristaa melkein ei naurattanut, mutta hän alkoi miettiä jälleensyntymistä.

David Safier: Huono karma. Suomentanut Tiina Hakala. Bazar 2014.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti