tiistai 28. kesäkuuta 2016

Enni Mustonen: Ruokarouva

Ida Eriksson, tuo piikatytöstä eteenpäin elämässään ponnistanut tarmokas nainen, on asunut viime vuodet Ruotsissa emännöitsijänä ja pienen Kirsti-tytön äitinä. Kun pesti päättyy työnantajan kuoleman vuoksi, Ida päättää palata Suomeen. Vuosi on 1914 ja Suomi vielä osa Venäjää, joten paperisota on aikamoinen, mutta onnistuu. Samoin toteutuu Idan unelma oman pensionaatin perustamisesta. Hän asettuu Albergaan remontoimaan hankkimaansa huvilaa, tulevaa kotiaan ja työpaikkaansa "ruokarouvana", täysihoitolan pitäjänä.

Enni Mustonen kuvaa tutulla taidolla ajan tapoja ja tapahtumia. Itsenäistymisen aika, jääkärit, punakaarti ja maailman mahtivaltioiden taistelut tuovat sodan jopa rauhalliseen Albergaan. Mustonen kuvaa hyvin sekavuutta, jolta tilanne varmasti tavallisen suomalaisen mielissä vaikutti: vaikka Idalla on tärkeitä tuttavia ja siten erityisen hyvät informaatiolähteet, tuntuu sotiminen hänen kannaltaan silti melko mielettömältä. Politiikkaan hän ei haluaisi sekaantua.

Kirsti on ilopilkku Idan elämässä, jonka vuoksi raskaatkin ajat on helpompi kestää. Kirstin isää hän ei kerro kenellekään, vaikka kansakoulun opettaja huomaa jo ensi tapaamisella tytön poikkeuksellisen taiteellisen lahjakkkuuden. Samasta syystä hän välttelee herrasväen tapaamista, vaikkei enää itse palvelusväkeä olekaan: hän ei halua törmätä Albert Edelfeldtin emännöitsijäpestinsä aikaiseen seurapiiriin.

Mutta Suomeen paluu tuo väistämättä Idan tielle myös vanhoja ystäviä ja tuttuja, jotka lukijat muistavat aiemmista kirjoista. Fiina ja Johanssonska, Leinon veljekset Kasimir ja Eino ja monet muut. Uusiakin henkilöitä on paljon, joten nimiä alkaa olla jo huonomuistiselle liikaa: onneksi kirjan alussa on nimiluettelo. Ida on vielä nuori, kolmenkympin kieppeillä, joten luonnollisesti myös romantiikkaa saadaan ainakin mausteeksi. Tämä osa kirjasarjasta on kuitenkin enemmän ajan kuvaus - monia todellisia historiallisia tapahtumia on mukaan saatu - yrittäjyyden alkutaival, kovan työn ja selviytymisen tarina kuin suhdepuoleen painottuva. Tunteet jäävät käytännön asioiden jalkoihin, kun Ida varmalla ja tervejärkisellä tavallaan järjestää itselleen ja läheisilleen turvallisen kodin ja elannon. Idan minä-kerronta on tutun autenttisen oloista vanhahtavine ilmaisuineen ja suorine sanoineen, joissa ei hienostella. Käytännön nainen, kuten tiedämme!

Kirjaan on yhtä helppo upota kuin aiempiinkin sarjan teoksiin ja sukeltaa hetkeksi sadan vuoden taakse. Tämä jää kuitenkin erinomaista Emännöitsijää laimeammaksi, pakostakin, kun muistaa, miten käänteentekeviä asioita Idalle siinä tapahtui. Ajan kuuluisat taiteilijanimetkään - joita edelleen viljellään runsaasti - eivät tule tässä niin iholle, vaikka kiinnostavia detaljeja niistäkin saa irti, muun muassa L.Onervan, Madetojan ja Leinon triangelidraamaa vilautetaan. Myös Madetoja vaimoineen nimittäin piipahtaa Idan pensionaatissa. Varsinaisesti juoneen he eivät kuitenkaan liity, kunhan ovat mukana ajasta muistuttamassa. Mutta mitä seuraa tämän jälkeen - Idan tarinaa on pakko seurata niin kauan kuin Mustonen sitä jaksaa meille kertoa.

Kenelle: Historiallisen viihteen ystäville, suomalaisuuden ystäville, menneen ääntä kuunteleville, naisten työtä kunnioittaville.

Muualla: Tällaisia kirjoja lukemalla saa historian tapahtumiin uudenlaisen otteen, sanoo Kasoittain kirjoja -blogin Nina. Ylistys suomalaiselle naiselle ja hänen käsiensä työlle, toteaa Kirjakko ruispellossa. Sarjan uutuus on aina jonkinlainen vuoden tapaus Kirjakaapin avaimen Jonnalle. Erittäin yhteiskunnallinen teos, sanoo Kirjasähkökäyrän Mai. Täydellistä kevyehköä kesälukemista, sanoo 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä -blogin Marile.

Enni Mustonen: Ruokarouva. Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan neljäs teos. Otava 2016.


8 kommenttia:

  1. Minullekin Mustosen uusi on aina merkkitapaus, ja niin oli tämäkin. Olihan Ruokarouva erilainen kuin sarjan aiemmat kirjat, mutta silti, ihana. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan mainio tämä sarja on! Muita en Mustoselta ole lukenutkaan, mutta sinä varmaan olet, Krista? Mitä pidät niistä?

      Poista
  2. Samaa mieltä, että aivan samanlainen kliimaksi kuin Emännöitsijä tämä ei ollut, mutta yhtä kaikki erinomainen ajan ja elämän kuvaus. Mielenkiinnolla odotan jatkoa minäkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on jotenkin rauhallisempi, hassua kyllä, vaikka sota. Ida rakentaa uutta kotiaan ja ammattiaan niin määrätietoisesti kaiken keskellä.

      Poista
  3. Minusta kaksi ensimmäistä oli parhaimmat, Paimentyttö ja Lapsenpiika, mutta kyllä nämä aikuisesta Idastakin kertovat kirjat ovat historiallisten kirjojen ystäville hienoja kirjoja. Edellisessä jännitin niin kovasti, että ai kait se joudu sen yhden pauloihin, mutta niin vain joutui. Uusimman Ruokarouvan tapahtuma-aika 1914-1918 on juuri suurten myllerrysten aikaa ja jälleen onnistuneesti Ida selviää kuin selviää koettelemuksista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa jännitin! Ja kuinkas kävi. Kirstistä varmasti kuullaan vielä, kun tyttö kasvaa.

      Poista
  4. Luin koko sarjan naistenviikkoa silmällä pitäen. Naisnäkökulmainen historiapläjäys kyökin kulmilta vetosi minuun. Pidin myös siitä, miten aste asteelta happamammaksi äityi Idan kulttuurieliittikommentointi. Viimeisessä osassa nauratti Eino Leinon vieroksunta. Näin suven ja runon päivänä 🌞.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, naistenviikkopostauksiasi odotellen! Mainio havainto tuo Idan kommentoinnin muuttuminen. Leino ei ollut lempi-ihmisiä hänelle, veli ilmeisesti paremminkin sai armon Idan silmissä.

      Poista