Heh, kirjan nimi sotkeutui mielessäni kirjaan Jonnekin pois… jostakin jonnekin… no, tässä ollaan kotoisin Oulusta, mutta asutaan kaukana, Australiassa asti.
25-vuotias nuori mies Jonttu on karistanut kotimaan pölyt jaloistaan ja tehnyt irtioton niin perheeseensä kuin perinteiseen elämäntapaankin. Hän on sen sukupolven nuori, joka ei elä uran ja työn ehdoilla, vaan haluaa löytää onnen ja tarkoituksen muualta. Työnteko on elannolle välttämättömyys, ei enempää, matkarahat voi tienata pätkätöillä, ja tarjoilijan töitä saa mistä päin maailmaa tahansa.
Etsiminen ja löytäminen ovatkin kirjan teemat. Jonttu muistelee lapsuuttaan: edesmennyt isä innostui monesta harrastuksesta ja opetti hänet geokätköilemään, ja harrastus jatkuu edelleen. Hän etsii kätköjä ja maailmaa matkatessaan merkkaa reittejä nettipalveluun, joka on saanut oman fanikunnan. Myös Jontun äiti voi seurata sieltä poikansa menemisiä ja ainakin tarkistaa, että hengissä ollaan. Hämmästytti, onko tosiaan jo aikuinen se sukupolvi, joka on elänyt lapsuudestaan asti gps-paikantimien ja ajantasaisten verkkopäivitysten maailmassa?
Jonttu piirtää elämäänsä reittien avulla. Niitä voi ajatella myös jonkinlaiseksi pakenemiseksi. Takana ei ole pelkästään mukavia muistoja. Ehkä Jonttu saa turvaa tiedosta, että voi aina etsiä uusia reittejä, aina on vaihtoehtoja. Mutta hän havaitsee myös, että joskus tulee aika pysähtyä, kun löytää itsestään halun kiinnittyä. Rakkautta on ilmassa, tai ainakin Jonttu huomaa sen mahdollisuuden.
Kasvukertomus, ajankuva ja sukupolvikirja, mukavan persoonallisella otteella, jollainen ei ehkä loista myynnin tai palkintolistojen kärjessä mutta tuo tärkeän oman äänensä suomalaiseen kirjakuoroon, laajentaa sen äänialaa.
Johanna Hulkko: Jostakin kotoisin. Tammi 2011.
Kivaa, joku muukin on löytänyt tämän! Kirjoitin tästä jokin aika sitten. Aika samat tunnelmat. Hämmästelin myös tuota aikakysymystä ja minusta siinä on kyllä klappia. Ei se haittaa, mutta sen panee merkille.
VastaaPoistaKiitos, Arja!
VastaaPoistaSatelliittipaikantaminen vapautui siviilikäyttöön vuonna 2000, ja geokätköilijät olivat tietysti heti eturintamassa aloittelemassa harrastustaan. Kirjan nykyaika on siis muutaman vuoden tulevassa. Onneksi fiktiossa sekin on mahdollista!
Kiitos itsellesi Johanna, ja Kirsille kommentista. Niin tietysti, kirjassa ollaan vähän edellä ajassa. Tosiaan nyt kun sanoit, se elämänympäristö oli muutenkin vähän vieras, siis hyvällä tavalla ja kiinnostavasti, mutta että yksi syy onkin juuri tuo pieni aikasiirtymä (eikä lukijan korkea ikä, kuten vähän epäilin), nyt selvisi sekin.
VastaaPoista