torstai 16. elokuuta 2012

Herman Koch: Illallinen

Tämä ei ole ruokakirja, vaikka aikamoisen kattauksen Koch asetteleekin, pitkän kaavan mukaan, aperitiivista digestiiviin ja juomarahan antoon asti.

Paul Lohmanilla on teini-ikäinen poika, jonka tekemisistä hän on pihalla kuten vanhemmat tapaavat olla. Vahingossa hän kuitenkin saa selville pojan sotkeentuneen johonkin karmeaan. Mukana on ollut myös Paulin veljenpoika, ja veljekset vaimoineen kokoontuvat ravintolaillallisen ääreen tarkoituksenaan pohtia tilannetta.
Vaikka kirja kertoo ensisijaisesti vanhempien ja lasten suhteesta ja rakkauden rajoista, se kuvaa laajemminkin perheen psykologiaa. Itse mietin, mikä on geeneissä ja miten paljon on opittua.
Sisaruskateus on iso teema, sillä Paul on hillittömän, suorastaan naurettavan kateellinen veljelleen. Hän kokee veljensä jokaisen pienenkin teon tahalliseksi ärsyttämiseksi ja henkilökohtaiseksi loukkaukseksi.
Huonoksi onneksi veli on karismastaan kuuluisa ja menestynyt hienosti politiikassa, hänestä povataan jopa seuraavaa pääministeriä. Veli jää auttamatta varjoon eikä pääse yli lapsellisesta asenteestaan (syitä voi etsiä ja ehkä löytääkin kirjasta). Inhimillistä ja tuttuakin, jos ei nyt sentään ihan tuossa mittakaavassa. Aika moni meistä taantuu lapseksi sisarustensa kanssa - ja etenkin vanhempien luona käydessä on helppo solahtaa takaisin vanhoihin käyttäytymismalleihin. Pahimmassa tapauksessa perintöjä jaettaessa kaikki kaunat lopulta päästetään ilmoille.
Mutta nyt ei mennä niin pitkälle, vaan syödään illallista. Ja mietitään, miten tästä eteenpäin. Tunnelma on lievästi sanottuna jännittynyt. Perheidylli on pinnan alla painajainen.
Hummerikansi on osuva: tarjolla on jotain vaikeasti nieltävää eikä kovin kaunista, kuten illallispöydässä istujat saavat kokea.

Illallisella ovat käyneet myös Susa sekä Mari A., jonka blogissa on lisää linkkejä.
Herman Koch: Illallinen. Siltala 2012. Suomennos Hanna von Leeuwen.


2 kommenttia:

  1. Tässä on kyllä niin monia teemoja ja kiva, kun nostit sieltä tuon sisarkateuden. Kommentoin juuri Norkulla, että mielipiteeni Sergestä muuttui kirjan mittaan, kun ymmärsin alun panettelun perimmäiset syyt.

    Hieno kirja!

    VastaaPoista
  2. Tosiaan hauskaa, kun ihmiset nostavat esiin eri asioita. Kertoo kirjasta hyvää - monipuolisuutta.

    VastaaPoista