Paul Lohmanilla on teini-ikäinen poika, jonka tekemisistä
hän on pihalla kuten vanhemmat tapaavat olla. Vahingossa hän kuitenkin saa
selville pojan sotkeentuneen johonkin karmeaan. Mukana on ollut myös Paulin veljenpoika,
ja veljekset vaimoineen kokoontuvat ravintolaillallisen ääreen tarkoituksenaan
pohtia tilannetta.
Vaikka kirja kertoo ensisijaisesti vanhempien ja lasten
suhteesta ja rakkauden rajoista, se kuvaa laajemminkin perheen psykologiaa. Itse
mietin, mikä on geeneissä ja miten paljon on opittua.
Sisaruskateus on iso teema, sillä Paul on hillittömän,
suorastaan naurettavan kateellinen veljelleen. Hän kokee veljensä jokaisen
pienenkin teon tahalliseksi ärsyttämiseksi ja henkilökohtaiseksi loukkaukseksi.
Huonoksi onneksi veli on karismastaan kuuluisa ja menestynyt
hienosti politiikassa, hänestä povataan jopa seuraavaa pääministeriä. Veli jää
auttamatta varjoon eikä pääse yli lapsellisesta asenteestaan (syitä voi etsiä
ja ehkä löytääkin kirjasta). Inhimillistä ja tuttuakin, jos ei nyt sentään ihan
tuossa mittakaavassa. Aika moni meistä taantuu lapseksi sisarustensa kanssa -
ja etenkin vanhempien luona käydessä on helppo solahtaa takaisin vanhoihin
käyttäytymismalleihin. Pahimmassa tapauksessa perintöjä jaettaessa kaikki
kaunat lopulta päästetään ilmoille.
Mutta nyt ei mennä niin pitkälle, vaan syödään illallista.
Ja mietitään, miten tästä eteenpäin. Tunnelma on lievästi sanottuna
jännittynyt. Perheidylli on pinnan alla painajainen.
Hummerikansi on osuva:
tarjolla on jotain vaikeasti nieltävää eikä kovin kaunista, kuten
illallispöydässä istujat saavat kokea.Herman Koch: Illallinen. Siltala 2012. Suomennos Hanna von Leeuwen.
Tässä on kyllä niin monia teemoja ja kiva, kun nostit sieltä tuon sisarkateuden. Kommentoin juuri Norkulla, että mielipiteeni Sergestä muuttui kirjan mittaan, kun ymmärsin alun panettelun perimmäiset syyt.
VastaaPoistaHieno kirja!
Tosiaan hauskaa, kun ihmiset nostavat esiin eri asioita. Kertoo kirjasta hyvää - monipuolisuutta.
VastaaPoista