torstai 30. elokuuta 2012

Janne Huilaja: Karkuri


Tuomas Kyrö on tasoittanut lukijan mielen suopeaksi itsepäisille ja uutta vieroksuville ”seniorikansalaisille”, joten Karkurin iäkäs sisarusparvi tuntui heti tutulta. Viljo ja hänen sisarensa Helmi ja Siime ovat minusta Mielensäpahoittajan läheistä sukua tai ainakin naapureita, vähän vanhempia, kirjakin syntyi jo 2004.
Pienessä kylässä asutaan, mökissä ilman mukavuuksia tietysti. Sisaruksista kukaan ei ole tullut syntymäkodistaan muuttaneeksi tai perhettä perustaneeksi, vaan heille on muodostunut oma, kolmenkeskinen rutiininsa kotiaskareiden hoitoon ja mökissä ja kylän piirissä käpsehtimiseen. Muutama nopeasti mutta tunnistettavasti kuvattu kyläläinenkin kirjaan mahtuu.
Hassu väärinkäsitys saa aikaan tapahtumasarjan, jossa rutiineja joudutaan rikkomaan sydämiä pompottelevasti, vanhat roolitkin menevät uusjakoon. Komentoa pitävä joutuu pyytämään apua, tossukka joutuu ottamaan vastuuta ja tasainen puurtaja järjestää yllätyksen.
Karkuri ei tarjoa suurta draamaa eikä monimutkaista psykologiaa, vaan mukavan, lämmintunnelmaisen pienen tarinan erittäin elävine hahmoineen. Huilaja selvästi tietää, mistä puhuu, näistä pienen kylän ihmisistä puhuessaan. Pienet ympyrät tekevät pienestäkin muutoksesta ison asian. Naurahtelin etenkin Siimen vähemmän kauniille tuhahteluille, joista muistui elävästi mieleen jo ammoin kuollut mummoni - joka ei todellakaan ollut mikään lepertelijä. Ja ihmettelin, miksei tästä ole tehty näytelmää tai tv-sarjaa: tämä sopisi mainiosti kesäteatteriin tai Ylen maalaiskomedian käsikirjoitukseksi, sopivasti dramatisoituna. Tuttuja hahmoja ja paikkoja siitä löytäisi varmasti moni.
Kirjailijan googlattuani huomaan hänen olevan Lapin kuvaaja, kirjassa ei paikka korostetusti tullut esille, vaikka pitkistä välimatkoista puhuttiinkin. Pidetään tätä vaikka omana Tulipa tutustuttua -haasteenani: pyrin välillä tietoisesti hakemaan ja lukemaan uusia - siis itselleni uusia ja tuntemattomia - kirjoittajanimiä, muuten lukeminen helposti on julkisuudessa ja blogeissa puhuttujen (uutuus)kirjojen ja kirjailijoiden seuraamista. Siitä vain outoja nimiä tutkimaan muutkin! Niitä riittää, vaikka takana olisi jo kymmenien vuosien lukemiset.

Janne Huilaja: Karkuri. Gummerus 2004.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti