Kirjahullun siivouspäivä

Kirjahylly pursuaa yli! En saa enää kaappien lasiovia auki kunnolla, kun kirjarivien päälle poikittain tungetut aarteet ovat tiellä. Lisäksi kirjapinoja on kertynyt yöpöydän päälle, alle ja vierustalle. Ehkä myös sängyn alle. Ja olkkarin pariin kaappiin, jossa pitäisi olla jotain ihan muuta.

Nyt on hyvä tilaisuus laittaa reippaasti toimeksi. Suunnitelma A: käyn kirjat läpi, laitan kiertoon kaiken mahdollisen ja pyyhin pölyt lopuista. Näin saan tilaa syksyn hankinnoille ja raikkaat säilytystilat.

Avataan ensimmäinen lasihylly. Pienen ähellyksen jälkeen se onnistuu, kun saan ongittua poikittaiset kirjat näppeihini ja heitän ne kasaan lattialle. Olkoon tämä kiertoon laitettavien kasa. Silmä osuu päällimmäiseen. Hmm, onko minulla tuokin kirja, en ole muistanutkaan (tutkii kirjaa). Ja mikä tämä toinen on, sen alla. Ei voi olla totta, tätä olen etsinyt pitkään! Luulin antaneeni sen pois. Kiva, täytyy palata tähän. Laitankin nämä erilleen, etteivät taas katoa. Loput saavat olla kierrätettävien kasassa toistaiseksi. Tai oikeastaan, tämän yhden voisi antaa suoraan eräälle kaverille, joka kehui samantyyppistä kirjaa äskettäin. Laitetaan talteen. Äiti muuten voisi pitää tuosta alimmaisesta, täytyykin kysyä, pidän kirjan erillään, etten unohda.

Nyt hyllyn kirjarivin kimppuun. Kas vain, kirjojen välissä on jokin paperi, mikähän tämä on… jaahas, näkyy olevan kopio lehden kirja-arviosta, jonka lähetin kaverille (istahtaa lattialle lukemaan). Hauska ja terävä arvio! Missähän minulla on se itse kirja? (etsii hetken, ei löydä). Onkohan kirjailijalta tullut muuten uusia tuon jälkeen? (Piipahtaa katsomassa netistä. Vilkaisee samalla facebookin ja kirjablogien päivitykset ja kommentoi muutamaa.)

Hei, tuossa blogissa kerrotaan kirjasta, jonka olen lukenut joskus kauan sitten. Oliko se noin hyvä? Olisikohan sitä omissa hyllyissä? (takaisin urakan ääreen) Ai niin, järjestely oli kesken. Missä olinkaan? Siis, tämä kasa kiertoon. Löytyykö tästä hyllystä muuta siihen laitettavaa? Kyllä, tässä on pari kolmekin sellaista, jotka olivat lukuhetkenään hyviä, mutta en aio lukea niitä uudestaan. Kasaan! Tunnen itseni hyväksi ja jämäkäksi järki-ihmiseksi.

Miten tämän kanssa? (Selailee seuraavaa kirjaa, lukee pätkiä sieltä täältä). Toisaalta kiinnostaisi lukea se vielä toiseen kertaan, mutta jos olen säilyttänyt sitä jo 10 vuotta tuntematta halua tarttua siihen, onko ajatus realistinen… Pakko myöntää, että ei. (Laittaa kasaan, epävarmasti.) Seuraavat pari kirjaa haluan säilyttää, sillä niillä on tunnearvoa. Tai no, oikeastaan tällä yhdellä ei, se joutaa kasaan. Mutta muut ovat tärkeitä. Ja loppuhyllystä löytyy helmi, kirja, josta on juuri tehty elokuva. Tästä en ainakaan luovu! Enkä tästä toisesta, joka on samalta kirjailijalta. Nämä täytyy ehdottomasti lukea ennen elokuvan katsomista. Ja tämä taidekirja tässä, eikös taiteilijalla juuri ole näyttely meneillään? Miten kauan se mahtaa olla avoinna, kuun loppuun? (Piipahtaa nettiin katsomaan näyttelytiedot). Kas, joku on laittanut blogipäivityksen uutuuskirjasta. Vaikuttaa hyvältä, laitanpa sen heti varaukseen. Ahaa, minulla on näköjään kirjastossa pari varausta noutovalmiina. Mutta nyt en lähde kirjastoon, vaan takaisin kirjahyllyn luo. Seuraava kirja on lahja mutta vielä lukematta, eli se täytyy pitää. Samoin tämä, joka on vielä jonain päivänä klassikko, sanokaa minun sanoneen. Tämä pitää säilyttää ehdottomasti. Milloin muuten se on kirjoitettu? (Tutkii kirjaa, lukee pätkiä). Seuraava on pokkariversiona yksi lempikirjoistani. Hetkinen, eikös minulla ollut tämä kovakantisena? (Kaivelee hyllyjä, tekee löytöjä, löytää lopulta.) Hah, tässä. Minulla on siis sama kirja kahteen kertaan. Raaskisikohan toisesta luopua?

Tulos ensimmäisen hyllyn jälkeen: joukko erilaisia kasoja, joista kiertoon lähtevien ei ole korkein. On myöhäisen lounastauon aika. Enää yksitoista hyllyllistä jäljellä.

Tuntuuko tutulta? J