Merete Mazzarella: Pahan olemus. Tammi 2014. Suomentanut Raija Rintamäki.

Muualla: Ulla kertoo perusteelliseen tapaansa kirjasta. Jonna piti kirjan ajankuvasta, henkilökuvasta ja hirviökuvasta. Mika vertaa Frankensteinin luomisprosessia kirjoittamiseen.
Jani Saxell: Sotilasrajan unet. WSOY 2014.

Kirja on niin runsas ja kirjailija niin syvällä asiassa, että oma historiantuntemuksi osoittautui heti onnettoman puutteelliseksi kokonaisuuden käsittämiseksi. Teksti vilisee eri kansojen, väestönosien ja poliittisten ryhmittymien nimiä niin, että satojen vuosien - ja yhä jatkuvien - sotien osapuolia, saati vihamielisyyksien syitä - on vaikea hahmottaa. Päädyin lukemaan kirjaa kuin vierasta kieltä; joka sanaa ei tarvitse ymmärtää, jotta ymmärtää päätapahtumia. Se ei totta puhuen juuri auttanut. Onneksi kirjassa on mukana myös termien selityksiä ja lähdeluettelo niille, jotka haluavat ottaa asioista tarkemmin selvää.
Ehkä tarkoitus on juuri tuo: osoittaa, ettei maailma jakaudu selkeästi pahiksiin ja ja hyviksiin. Sen kuvittelin tajuavani, että slaavien historia on ollut hämmästyttävä monimuotoisuudessaan ja sotaisuudessaan: joka puolelta kurottavat suurvallat ovat olleet apajilla aina ja Balkanin alue poliittisen pelin kiihkeä kenttä, myös slaavikansoiksi luettavien kesken, näihin päiviin asti.
Tarina kuvaa, kuinka vuosisatojen aikana koetut iskut, viimeisimpinä Bosnian sota ja taistelut, joissa rauhanturvaajista ei ole ollut apua, köyhyys ja pakolaisuus sekä vastaanottavien maiden karsaus muualta tulevia kohtaan saavat aikaan liikehdintää ja levottomuutta kovia kokeneiden keskuudessa. Alkaako vastaliike?
Mukana on tuttu Florian, unenpäästäjä; mystinen vivahde on kiehtova, ja ajan - siis pari vuotta meistä eteenpäin - ilmiöitä tarkastellaan hänen silmillään. Florian ei ole enää yksin, vaan hän asuu perheineen vanhalla koululla Suomen maaseudulla; silti hän joutuu lähtemään sodan juurille, mukanaan henkivartija Ruben. Tekstissä on sekä vanhatyylistä koreilevuutta että modernia tykitystä, ja aiheita ja mielleyhtymiä niin moneen suuntaan, että Saxell ei todella päästä lukijaa helpolla eikä kirjasta selviä vaurioitta ainakaan kertalukemalla, vaan se vaatisi pidemmän paneutumisen kuin sen, mihin kärsimätön lukija kykenee. Toivoisin todella, että joku tekisi tästä asiantuntevan arvion ja selittäisi minullekin tarkemmin kirjan antia.
Kenelle? Haasteita rakastaville historianharrastajille, slavofiileille, Euroopan nykyasetelmaa ymmärtämään pyrkiville, pakolaisuutta miettiville, köyhyyden ja sodan vaikutuksia tutkiville.
Sami Majala: Riivaaja. Gummerus 2014.

Muualla: Kirjat kertovat -blogi sanoo kirjaa omintakeiseksi ja ärhäkäksi. Ensimmäinen vuosi eläkkeellä -blogin kirjoittaja rakastui kirjaan.
Kun kuuntelin Mazzarellan haastattelua kirjamessuilla, ajattelin jo, että tuskin luen tätä kirjaa. Ainakin Frankenstein pitäisi olla luettuna taustaksi.
VastaaPoistaShelleyn elämänkertana kirja toimii, samoin ajankuvana - hämmästyttävä ja surullinen tarina aikansa taiteilijasta, naisena. Mutta kirjan nimi lienee antanut toisenlaisia odotuksia; pahan olemuksen kuvitttelen olevan jotain muuta kuin rakastuneen naisen kamppailua taiteensa puolesta, vähemmän mallikelpoisen miehen rinnalla. Ehkä mielessäni kummitteli Hannu Lauerma ja muut selkeästi "pahasta" puhuneet, mutta kirjan nimi ja sisältö eivät mielestäni vastaa toisiaan. Ja vaikka en ole Frankensteinia lukenut, ymmärsin, ettei hirviökään ole "paha", vaan tietämätön ja kaltoin kohdeltu,josta syntyy tuhoava käytös. Markkinointihenkinen nimi ja kirjan sisältö ovat kovin ristiriitaiset, ehkä tarkoituksella, mutta lukijan kannalta epämiellyttävän harhaanjohtavasti.
VastaaPoistaMazzarellan Frankenstein kiinnostaisi. Olen pyörinyt ko. hirviön ympärillä aiemminkin.
VastaaPoistaMutta onko hirviö hirviö? Sitä Mazzarellakin pohtii. Sinun kannattaisi ilman muuta lukea tämä, Omppu.
Poista