Miksi Jussi Valtonen voitti Finlandia-palkinnon?

Kuka ihmeen Jussi Valtonen, miettii moni. Onneksi myös monet tuntevat kaverin tuotantoa, josta Siipienkantamat on oiva esimerkki. Mutta se oli silloin, ja nyt hän on astunut uuteen.

Vedonlyöntivinkkejä ei minulta noin pääsääntöisesti kannata kysellä, koska en uskonut näin epäperinteisen kirjan Finlandia-voittoon. Mutta hienoa, että Anne Brunila teki rohkean päätöksen. Ei harmita yhtään olla väärässä.

He eivät tiedä, mitä tekevät on hyvä kirja. Tajuntaani se ei räjäyttänyt Brunilan tavoin, mutta siitä on helppo pitää. Niille lukijoille, joille Valtonen on tuntematon kirjailija, tarjoan kätevän listan, joka auttaa havaitsemaan, miksi kirja ja kirjailija on palkintonsa ansainnut.

1. Uudenlainen

Oletko aiemmin lukenut kirjaa Suomeen naisen vuoksi muuttavasta amerikkalaisesta huippuprofessorista ja hänen kokemuksistaan maamme akateemisessa arjessa, jossa uhkaa ekoterrori ja jyllää huipputeknologia? En minäkään.

2. Aito

Valtosen vahvuus aiemmissa kirjoissa on toden tuntu. Lienee psykologian tuntemuksen ja ennen kaikkea kiinnostuksen ansiota, että hän kuvaa ihmisiä rehellisesti, kaunistelematta ja kauhistelematta, ja kirjoittaa auki heidän tekemisistään, ajatuksistaan ja motiiveistaan asioita, joita me muut vain hämärästi mietimme, muttemme osaa pukea sanoiksi. Henkilöiden tilanteet ja tekojen motiivit tuntuvat todellisilta, uskottavuus säilyy. Ainakaan sitä ei mieti lukiessa, vaan on vaivatonta elää henkilöiden ja tarinan mukana.

3. Haastava

Ei liian vaivatonta, sillä näkökulmien äkilliset muutokset edellyttävät myös lukijalta eri kenkiin astumista yllättäen. Ja hieman ymmärrystä ihmisten erilaisista taustoista. Lukijaa ei aliarvioida, paitsi ehkä ihan lopussa on turhaa selittelyä. Pihtiputaan mummon kirja tämä ei ole, Helsingin mummon kyllä. Mutta mummot saattavat yllättää. Ensisijaisesti kuitenkin arvioisin kirjan nuoremman sukupolven makuiseksi.

4. Epägenremäinen

Tarkoittaa sitä, että kirjaa on vaikea määritellä tiettyyn genreen, mikä on aina ehdottomasti hyvä juttu - jos kirja on hyvä, kuten nyt on. Tarinassa on trilleriä, rakkauskertomusta, scifi-tyyppistä tulevaisuudenkuvaa (tosin sivusivujuonteena, joten scifi-fanit älkööt innostuko liikaa), psykologista romaania (etenkin tätä!) ja aikakauskuvausta. Jonkin verran myös tiedettä ja tutkimusta sekä sukupolvi- ja sukupuolinäkemystä. Valitse omasi.

3. Koukuttava

Varaudu pitkään iltaan. Sivuja riittää aamuun asti. Jos nyt jostain pitää jupista, hieman olisin tiivistänyt loppupuolta. Ehkä olen vain kärsimätön lukija. Ahmin silti kirjan niin nopeasti kuin pystyin. Luulen jopa lukevani sen toisen kerran, ja tiedän jo nyt löytäväni asioita, joita ensimmäinen pikaluku ei eteeni tuonut. Yksityiskohtia, viittauksia, henkilöpiirteitä.

Kenestä tahansa Finlandia-ehdokkaasta voisin laatia vastaavan listan - lukuunottamatta Heidi Jaatista, jonka kirjan jätin liian raskaana ja vaikeana kesken, mutta yritän ehkä vielä uudestaan. Valloittava Kultarinta ja muut ehdokkaat saanevat huomiota nekin, toivon, ja myyntiä, toivon.


Onnea, Jussi Valtonen! Olet palkintosi ansainnut. Terv. kaikki kirjasi lukenut. En muista, kuka kirjabloggari vinkkasi Valtosesta jo muutama vuosi sitten - saattoi olla Salla? - kiitokset myös hänelle. Tässä ollaan nyt. Jännää on ollut, kiitos.


Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät.  Tammi 2014.