sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Hylätty puutarha

Jouluiseen ylläkylläisyyteen sopii hyvin lähes 700-sivuinen lukuromaani monine (suussa)sulavine kiemuroineen.

Hylätty puutarha kuljettaa lukijan 1900-luvun alusta tähän päivään selvitellessään erään suvun salaisuuksia. Australialainen Cassandra saa isoäidiltään perinnöksi salaperäisen matkalaukun, jonka sisällön avulla nuori nainen alkaa jäljittää isoäidin ja tämän äidin tuntemattomia sukujuuria Cornwallista, Englannista.

Kirjailija Morton - myös australiainen - on kasannut kirjaansa kolme eri aikatasoa ja useita sukupolvia. Niistä hän kutoo aikuisten sadun, jonka menneisyysjaksoissa Anni Swan tapaa Charles Dickensin ja tervehtii myös F.H. Burnettia: moneen kertaan muistelin Salaista puutarhaa. Voisiko osaa tekstistä sanoa jopa jonkinlaisen pastissiksi tästä?

Mortonilla on kuitenkin paljon enemmän tavaraa ylitsepursuavassa tarinassaan, jossa hän kietoo lukijan hyvin perinteiseen arvoituksen ratkomiseen, romantiikkaan ja nostalgiaan. Sekä juoni että kieli ryöppyävät runsaina, ja tunnelma on surumielisen kaihoisa, kuin mustavalkoinen reunoiltaan blurrattu vanha valokuva. Taiteita pidetään mukana kautta kirjan, ovathan muutamat keskeiset henkilöt kuvataiteilija ja satukirjailija.

Pitkästyin, kun teksti tuntui paikoitellen kaavan mukaan kootulta, tapahtumat kovin kärjistetyiltä ja "ylinäytellyiltä", yksityiskohdat osoittelevilta. Mutta suurimman osan se juoksi letkeästi ja kiinnostus ratkaisun löytymiseen säilyi loppuun asti, sillä käänteitä on riittävästi, yllätyksiäkin. Helppolukuinen, lyhyinä lukuina etenevä kirja hupenee sivumäärästään huolimatta nopeasti.

Hieman siirappinen jälkimaku jäi, mutta en ole makean suuri ystävä muutenkaan. Lajissaan kuitenkin luotettava suoritus, sitä saa mitä tilaa -osastoa. Tämän marenkisen ja kultahippusilla koristellun suklaaunelman jälkeen on saatava jotain raikasta ja hampaissa tuntuvaa pureskeltavaa!

Kenelle? Romanttista, nostalgista ja perinteistä viihdettä hakeville, liikutusta kaipaaville, sadun maailmaan uppoutumisesta nauttiville.

Muualla: Ulla nautti matkasta, Susa kuvaa kirjaa unenomaiseksi nojatuolimatkaksi läpi vuosisadan. Sujuvaa luettavaa ja täyteläistä viihdettä, sanoo Maija. Monesta muustakin blogista kirja löytyy.


Kate Morton: Hylätty puutarha. Bazar 2014. Suomennos Hilkka Pekkanen.

Kustantajan lukukappale.

Helmet-haaste 2019 kohta 6: Rakkausromaani.







2 kommenttia:

  1. Minä pidin tästä kirjasta, vaikka ihmettelin muun muassa Nellin tylyyttä ja katkeruutta kasvattiperhettään kohtaan. Hehän kohtelivat häntä kuin prinsessaa, joten ihme valitusta. :D

    Noin muuten tämä oli minusta oikein viihdyttävä enkä kokenut muistaakseni tätä edes kovin siirappisena. Mainio kirja myäs tällaiselle synkistelijälle, joka harvemmin mitään romanttista lukee. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siirappisuus on sopivasti annosteltuna myönteistä, ja toimii juuri kuten sanot, myös synkistelijä kaipaa sopivaa makeutta välillä. Samaa muuten ihmettelin; miksi Nell noin vain käänsi selkänsä kasvattiperheelleen ja sulhaselleen, aivan kuin heidän tuntemuksillaan ei olisi ollut mitään väliä. Tämä on niitä kärjistyksiä, joita ilmeisesti tarvitaan, että tarina juoksisi selkeämmin kirjailijan tarkoittamaan suuntaan. Mutta kaiken kaikkiaan kelpo viihdekirjana ja lajinsa edustajana minäkin tätä pidän.

      Poista