Minna Eväsoja: Melkein geisha

Minna Eväsoja on täysin hurahtanut japanilaiseen kulttuuriin, vieläpä siihen vanhaan ja harvinaiseksi käyvään. Hän on asunut pitkään Japanissa, opiskellut kielen ja käynyt teekoulua; tuota seremoniallista tapaa eivät enää kaikki tunne Japanissakaan. Lainaan Wikipediaa:

"Japanilainen teetaide on taidemuoto ja henkisen oppimisen polku, joka keskittyy vihrän teen valmistamiseen ja nauttimiseen."

Tietenkään kyse ei ole vain teen valmistamisesta ja nauttimisesta, vaan koko perinteen ja kulttuurin kunnioituksesta, kiinnostuksesta siihen, miten ihminen järjestää yhteiskunnan, mitä arvostetaan, mihin suuntaan ihmisiä muovataan; millaisia me haluamme olla.

Ihailen hurahtaneita ihmisiä. Intohimo ja innostus on aina hienoa, oli kohde kuinka kaukainen tai kummallinen hyvänsä (tai mitä kummallisempi, sitä parempi). Eväsoja on mennyt paljon pidemmälle kuin tavanomainen ihailu ja fanitus; hän on kokenut omakohtaisesti japanilaisen elämäntavan ja yli 20 vuoden ajan imenyt tuota meille vierasta kulttuuria. Hänellä on siis runsaasti kokemusta ja taustaa kertoa siitä, millaista Japanissa on, meille ymmärrettävällä kielellä.

Kirja kertoo lyhyin luvuin faktaa ja omaa kokemusta yhdistäen aiheista, jotka kuvaavat maata. Puhutaan huolenpidosta, junamatkailusta (huh!) ja järjestetystä avioliitosta, muun muassa. Japanilaisen ihmisen mielenlaatu yllättää pohjoismaisen lukijan: nuhakuume ei ole sairaus (sairauksia ei ole). Aviopuolisot eivät ole rakastavaisia. Sensein (opettajan) ehdotuksiin on syytä suostua. Kantamuksista ja lastenvaunuista saa nainen selvitä ihan itsekseen, miehet eivät auta.

Tosin vaimo on perheen pää, jolle mies kiikuttaa palkkapussinsa. Ja seuraa nöyrästi lomamatkoilla hölisevää naislaumaa, joka päättää, mihin mennään ja milloin pidetään tauko. Matkat saattavat järkyttää:

"...japanilaisturistit tarvitsevat Euroopan-matkojen, etenkin Ranskan-vierailujen, jälkeen terapiaa, sillä he eivät ole tottunut huonoon asiakaspalveluun. ... Japanissa palvelu alkaa siitä, mihin se Suomessa päättyy. "

Täysin ruusuista asiakaspalvelukaan ei ole, vaikka kaupat ja ravintolat kohtelevat asiakkaitaan kuninkaallisina. Kirjoittaja mainitsee toisen laidan esimerkkeinä pesulat, jotka saattavat iloisesti ja korvausvaateita tuntematta pilata vaatteet, ja taksit, joiden taidoista tai halusta viedä perille ei ole mitään takeita - hyvä huomautus meidän taksivapauskeskusteluumme.

Outouksia saa ihmetellä: joka huoneessa pitää olla eri tohvelit! Taloissa ei ole lämmitystä! Naapurisi tietää kaiken! Paitsi silloin, kun oikeasti tarvitsisit todistajaa tapahtumille. Pyyhekoodi! Sumopaini!

Perinteitä ja historiaa, mutta myös tämän päivän kulttuuria ja tapoja avaava teos kaikille kaukokaipuun uhreille. Ei toimi täydellisenä perustietokirjana, mutta kuvaa kiehtovasti tunnelmia ja mentaliteettia Japanissa. Osin puhekielinen teksti ja lyhyet luvut ovat helppoja lukea heidänkin, jotka eivät jaksa lukea pitkästi.

Pakko mainita Japani-yhteyden takia järisyttävä Mia Kankimäen Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Se iskee sieluun ja tunteeseen, Eväsoja järkeen, enemmillä faktoilla ja enemmän tähän päivään, mutta Japanista kiinnostuneille yhtä kiehtovasti.

Eväsojan kokemukset arkielämästä Japanissa riemastuttavat, kiehtovat ja antavat tietoa. Saamme kirkkaan kurkistuksen tuohon meille outoon maahan. Sekä nykypäivään, mutta teeopintojen myötä myös häivähdyksen ikiaikaisiin perinteisiin, jotka herättävät lukijassa kunnioitusta. Tee tuli Japaniin 700-luvulla, ja teeseremonia kehittyi sen jälkeen. Voisiko meillä olla Kalevala-tapojen koulutusta? Ja mitä se olisi?

Kenelle: Kaukokaipuuta kokeville, jotain muuta kaipaaville, erilaisia kulttuureja ihmetteleville, helpolla lukemisella tietoa haluaville, historiaa kunnioittaville, Japani-faneille.

Muualla: Puhdasta nautintoa, sanoo Kirjatoukka. Hullunkurista, mutta kaikkien älyttömyyksien keskeltä paistaa kirjoittajan rakkaus Japania kohtaan, sanoo Kirjakirppu. Eväsoja kirjoittaa tavattoman elävästi, rikkaasti ja kauniisti - huumoria unohtamatta, toteaa Kirja vieköön. Tuo vieraan lähemmäs ja antaa katsoa jotain sellaista, mistä ei ole aiemmin ollut aavistustakaan, sanoo Suketus.

Minna Eväsoja: Melkein geisha. Hurmaava ja hullu Japani. Gummerus 2016.