Laura Lähteenmäki: Korkea aika

Laura Lähteenmäki kirjoittaa naisista eri sukupolvissa. Teema on tuttu jo hänen aiemmasta kirjastaan Ikkunat yöhön, samoin taitava ihmiskuvaus sekä laaja ja risteilevä henkilöiden verkosto.

Päähenkilö Anna muuttaa miehensä Olavin ja pienen poikansa Laurin kanssa Karjalasta evakkona Hämeeseen, Heljän ja Kallen naapuriin. Iloinen, auttavainen ja kaikille hyvää toivova Anna on onnellinen; uusi talo rakenteilla, uusi vauva vatsassa, rivakka ja rakastava mies rinnalla. Hän säälii syvästi lapsetonta Heljää, sillä tämän mies on sotainvalidi. Heljä joutuu tekemään raskaita töitä, ja Anna ja Olavi auttavat, Olavi tosin lähinnä Annan käskystä eikä auttamisen ilosta.

Anna ja Heljä ovat luonteiltaan vastakkaiset. Ylpeä ja pidättyväinen Heljä pysyy velvollisuudesta miehensä rinnalla, kun taas auttavaisen Annan ja Olavin suhde ajautuu kriisiin, josta Anna ei pääse yli, ei myöskään suuresta surusta, joka perhettä kohtaa. Näistä tapahtumista ja henkilöistä versoo tapahtumaketju, joka ulottuu tähän päivään saakka, hetkeen, jossa Annan lapsenlapsenlapsi näprää älypuhelintaan. Ja yllätys, koukku, kyllä vain, se on mukana. Tämä on niitä kirjoja, jotka jäävät kutkuttelemaan mieltä ja joita on pakko kerrata heti lukemisen jälkeen alusta, jotta voi selittää itselleen, mitä oikeastaan tapahtui.

Kirjan nimi on hieno: se viittaa niin häihin kuin elämän huippuaikoihin muutenkin. Mikä on elämässä korkeinta ja parasta aikaa ja huomaako sen itse vasta jälkeen päin? Vai odottaako sitä jotain, loputtomiin? Milloin on korkea aika tehdä isoja päätöksiä?

Ihailen jälleen Lähteenmäen tekstiä; se on komeaa, yllättävää ja viisasta. Merkityksellistä. Alussa lukeminen takkuili hieman, kun henkilöitä tuntui olevan äkkiseltään paljon, mutta kun imuun pääsi, he alkoivat tulla tutuiksi. Yhdentekevyyksiä ei tarjoilla, tunnelma tihenee kuin huomaamatta ja virittää lukijan. Huomasin jännittäväni ja eläytyväni sukupolviketjun kiemuroihin niin, että kirjan sulkemisen jälkeen oli pakko tehdä kaksi asiaa: soittaa äidille. Ja lähteä lenkille, tehdä jotain fyysistä vastapainoksi.

Kenelle: Sukupolvitarinoiden ystäville, tunnelmaan uppoutuville, ajankulkua pohtiville.

Muualla: Sinisen linnan kirjaston Mariaa ihastutti kirjan kieli, mutta suretti Annan kohtalo. Puhumattomuuden ja patoutuneen surun sarjaa, sanoo Tuijata, joka ei täysin lämmennyt kirjailijan ratkaisuille. Puhutteleva perheromaani, sanoo Ulla. Erikoislaatuiseksi kirjan tekee kerronta, toteaa Lumiomena. Ihastuttavan kaunis, sanoo Kirjakaapin kummitus -Jonna. Selkeää ja kaunista, sanoo Kirjasähkökäyrän Mai, joka olisi halunnut lukea kipeistä ongelmista tarkemmin.

Laura Lähteenmäki: Korkea aika. WSOY 2016. Graafinen suunnittelija Anna Makkonen.

Postaus on osa Naistenviikon lukuhaastetta, jota emännöi Tuijata.