Minna Rytisalo: Lempi

Naistenviikko* on hyvä aloittaa hyvällä. Lempi on hurmaava kirja.

Mutta Lempin itsensä hurmaavuudesta voidaan olla montaa mieltä. Häntä rakastetaan ja vihataan, ikävöidään ja inhotaan. Millainen hän oikeasti oli? Ja mikä on "oikeasti", kenen silmin katsottuna?

Minna Rytisalo on sijoittanut romaaninsa Lapin sodan aikoihin. Viljami rakastuu Lempiin, kauppiaantyttäreen, kauppareissulla tietysti. Tietämättä mihin ryhtyy ja miksi ryhtyy. Mutta rakkaus oli totta, olihan?

"...ja minä olin vapisevakätinen poikanen, untuvikko ja hontelo vasa, ennen kuin teit minusta miehen."

Elli on aputyttö, jonka Viljami palkkaa parempiin oloihin tottuneen vaimonsa avuksi, kun tämä suostuu kosintaan ja muuttaa Viljamin omin käsin rakentamaan tupaan. Ellin ansiosta Lempin ei tarvitse tehdä raskaita töitä, ei karheuttaa siloisia suloisia käsiään. Ei edes silloin, kun Viljami joutuu sotimaan tai kun perhe kasvaa. Elli osaa ja jaksaa tehdä kaiken, mutta se ei riitä. Kun kohtalot kääntyvät yllättäviin suuntiin, Elli joutuu ottamaan vastuuta enemmän kuin kukaan arvaa. Joutuu, pääsee, saa ottaa tai ottaa luvatta. Mikä on riittävästi, mikä on ehdottomasti liikaa?

"Mikään hänen silmissään ei liikahda. Tajuan, että hän etsii joka paikasta sinua, ja kekäleenkuuma raivo nousee sisälläni." 

Lempin sisko kertoo tarinaa omasta näkökulmastaan. Sisko rakastui saksalaiseen sotilaaseen, kuten monelle kävi, ja seurasi miestä Saksaan, jolloin kuulumiset kotoa jäivät satunnaisiksi. Kirjeenvaihto on ainoa yhteydenpitokeino, kehno ja epävarma sodan sekavuudessa. Hän tottunut siihen, että muut jäävät Lempin varjoon - sisko itsekin - mutta onko hän se, joka lopulta tuntee tämän parhaiten? Siskon kertomus sinänsä hänen omine kohtaloineen on iso tarina tarinan sisällä, ja kuvaa aikaa näkökulmasta, jota harvoin näkee.

"Ihminen voi kuolla monella tavalla. Meitä peittää vain ohut, hentoinen iho, joka ei suojaa enempää kuin harsoinen verho ikkunaa kiveltä."

Kauniisti ja mukavan jutustelevasti kerrottu haikeanjännittävä, mustanpuhuva tarina rakkaudesta ja ihmismielestä. Kieli on ajankuvassa uskottavaa (sana "pääläri" muuten toistuu usein, piti oikein googlata, mikä se mahtaa olla), tarinan käänteet yllätyksellisiä ja rajuja. Sodan aiheuttamassa kaaoksessa voi tapahtua mitä vain, eikä rakkaus ole suinkaan aina kaunista. Se voisi olla tämän kirjan alaotsikkona, niin monia erilaisia rakastamisen muotoja seurauksineen se ehtii kuvata.

Henkilöt on mietitty omanlaisikseen harkitusti annostellen, yksityiskohdilla herkutellen, muttei liikaa sanoittaen eikä selitellen; pidän siitä, että lukija saa itse täyttää aukkoja, kunhan niitä ei ole niin paljon, että tarinasta tulee liian mystinen. Kirjan tärkein anti kuitenkin on vahva tunnelma, joka on käsinkosketeltavan tiheä ja vaikuttava. Siinä on jotain ajatonta, jonka uskon toimivan myös lukijalle, joka ei kiinnostu sota-ajasta (joka toimii tässä vain näyttämönä, ei siis ole sotakirja) tai kielen ihailusta. Ihminen on ihminen, hyvässä ja pahassa, oli aika mikä hyvänsä. Omaäänisen esikoiskirjailijan uralle toivon mitä parhainta jatkoa! Pidin myös konstailemattomasta kannesta, joka ei lupaa mitään, mitä ei voi pitää - ei selittele sekään. Vaikka tarinassa:

"Asiat menivät kuitenkin aika lailla eri tavalla kuin toivottiin tai luultiin."

Kenelle: Laadukkaan suomiproosan ystäville, romantiikan ja jännityksen yllättävää yhdistelmää arvostaville, kauniista kielestä nauttiville, nostalgista tarinankerrontaa kaipaaville.

Muualla: Todella hieno, toteaa Henna Hemulin kirjahyllystä. Huikea tunnelataus, sanoo Maija Kirjojen keskellä. Bleue Kirjapolkuni-blogissa ei oikein innostunut, kun taas Villis iloitsi tutun bloggarin kirjasta ja sanoo sitä lähes täydelliseksi. Lempi lopetti Jaanan kuivan kauden lukemisessa ja yllätti iloisesti Mari a:n. Amma selätti lukemisen turmiolliset lähtökohdat ja sanoo kirjaa vuoden tapaukseksi. Hienovireinen, kaunis, rujo, sanoo Pienen kirjaston Katri. Lillin kirjataivaassa kirja koettiin pohjattoman surulliseksi. Hehkuu ja kipunoi, kuvailee Kaisa-Reetta. Väkevää pohjoista, herkkää pehmeyttä, kuvaa Kannesta kanteen -Kaisa, ja häneltä sekä googlaamalla löytyy lisää linkkejä.

Minna Rytisalo: Lempi. Gummerus 2016.  Kustantajan lukukappale. Kirja on kaupoissa viikolla 30/2016.

* Postaus on osa Naistenviikon lukuhaastetta, jota emännöi Tuijata.
Logo: Niina Tolonen. Oma tulokulmani viikolle ovat naisten naisista kirjoittamat kirjat.