lauantai 11. elokuuta 2018

Anne Vuori-Kemilä: Taivas ilman reunoja

Kailla on ongelmia pään sisällä ja osin myös sen ulkopuolella. Häntä hoidetaan sairaalassa, jossa mies miettii elämänsä tapahtumia, etenkin kaveriaan Tonia. Toni oli ainoa, joka hyväksyi köyhän perheen pojan ystäväkseen, siinä missä muut vain kiusasivat. Kipeä lapsuus hahmottuu lukijalle Kain ajatusten myötä. Äiti häipyi aikoinaan omille teilleen, isäpuoli Veijo hoiti poikaa miten taisi. Tonin kanssa Kai pääsi korkealle, kirjaimellisesti; pojat harrastivat uhkarohkeaa kiipeilyä katoille, kallioille ja silloille. Syykin selviää Kain pohdinnoista ja juontaa lapsuuteen.

Mutta miten päädyttiin mielisairaalaan? Sisko Maria kantaa Kaista huolta ja pitää tätä kiinni arjessa. Veijo haluaisi tulla poikaansa katsomaan, mutta Kai ei anna. Myös poliisi olisi kiinnostunut miehen mietteistä, mutta raportin mukaan potilaan psyykkinen kunto ei kuulustelua salli.

Ongelmistaan huolimatta Kai ei ole kadottanut älyään eikä ironista huumoriaan. Hän tutustuu muihin potilaisiin ja hoitajiin, joista nimeää yhden Takatukaksi. Kun eräs yöllinen tapahtuma havahduttaa väen outoihin ääniin, aletaan tapahtunutta tutkia.

"Takatukka kuulusteli, puhui nyt lempeästi ja katsoi silmiin. Ei minua hämätä, aina jos katsotaan silmiin ja puhutaan kuin lemmikkikanille seuraa pelkkiä huonoja asioita, puhelinliittymä tai vakava diagnoosi. Huvitti vähän Takatukan ilmeet. Käytin vastaheränneen ääntä ja haukottelin. Sanoin että ulinaan tai muuhun älämölöön heräsin hetki sitten. Huomautin että psykologiset testit olisi parempi tehdä päivällä. Saisi paremmat tulokset."

Toimintakeskustakin kokeillaan, vaikka Kai ilmoittaa, että "askartelut, pääsiäisruohot ja pakkaamiset ei osu ihan toivelistan kärkeen." Valmentaja huomaa papereistaan Kain keskeneräiset opinnot. 

"- Akateeminen ura on siis tähtäimessä? - Enemmän katot ja sillat. Tai ennen oli. Päivi laski paperit pöydälle, hymähti ja sanoi: Ehtiihän ne opinnot, ensin kannattaa kuntoutua, hankkia toimintakykyä ja etsiä motivaatiota, sitten vasta harkita mihin elämässään suuntaa. - Meinasi alkaa ärsyttää sen puhe motivaation etsimisestä. Ei motivaatio missään hukassa ole vaan kuollut." 

Potilaiden työllistymistä vahvasti epäilevä Kai pääsee kuitenkin työkokeiluun ja sitä kautta myös arjen kylkeen kiinni, mitä lukija toivoo kaikin voimin. Kaveri tuntuu liian sympaattiselta hukattavaksi! Ja ihan kuin monet solmut hänen elämässään alkaisivat aueta, vai...? Tarina kiertyy suorastaan dekkariksi; alussa mainitut poliisit esiintyvät jälleen.

Esikoisromaaniksi kirja on varsin valmis ja ilahduttavan intensiivinen. Tunnelmaltaan se on vahva, henkilöt ovat eläviä ja tarinaan on helppo eläytyä; menin täysin mukaan Kain maailmaan. Kirjoittajaan voi luottaa, ja myös hän luottaa lukijaan. Hän selvästi tietää ja tuntee aiheet, joista kirjoittaa. Napakat, usein puhekieliset lauseet kuljettavat sutjakkaasti eivätkä selittele, ja kipeiden aiheiden vastapainona pilkahteleva huumori tuo uskottavasti särmää rosoiseen elämän makuun.

Kenelle: Hienostelematonta hakevalle, eläytymään kykenevälle.

Muualla: Hyvin kirjoitettu, vaikka aihe onkin surullinen, sanoo Kirjarouva. Vuori-Kemilä kirjoittaa varmasti ja vakuuttavasti, sanoo Tuijata.

Anne Vuori-Kemilä: Taivas ilman reunoja. Karisto 2018.

8 kommenttia:

  1. Nasevasti kuvailet kirjaa! Ilahduttavan omaääninen ja kerronnallisesti varma esikoiskirja, joka saa päähenkilöstään paljon irti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuija. Omaääninen on kirjailija ja henkilönsä tarttuvainen lukijan mieleen.

      Poista
  2. Tuntuupa mielenkiintoiselta kirjalta. Kiitos tästä kirjavinkistä. Saan sinulta Arja hyviä kirjavinkkejä. Esim tämä ja tuo edellinen postauksesi Westmanin kirjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anneli, luulen että pitäisit näistä molemmista. Ovat hyvin erilaisia kyllä; siinä missä Westman on tyylikäs ja ajassa, Vuori-Kemilä on rosoa ja särmää sekä ammattimainen ote mielenterveyskysymyksiin. Osaavia ja hurjan koskettavia molemmat.

      Poista
  3. Kuulostaa niin lupaavalta että laitoin heti kirjastoautoon varauksen. En ollut tähän katalogissa kiinnittänyt huomiota joten kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvelen, että tykkäät, Jane. Kiitos itsellesi!

      Poista
  4. Minäkin nyt vasta kiinnostuin, kun luin tämän postauksesi. Aika huikeita nimittäin nuo valitsemasi otteet kirjasta! Muutenkin todella kiinnostava aihe.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja nuo otteet ovat vasta maistiaisia itse kertomukseen. Lyhyessä postauksessa ei voi mennä kovin syvälle, pitäisi selittää niin paljon. Viitteitä kuitenkin, toivottavasti luet, Kirjarakkautta!

      Poista