Helsingin vanhoissa taloissa elää aaveita, sehän tiedetään. Käyn noin kerran kuussa Kansallisteatterissa, jonka sokkeloisissa käytävissä ja hisseissä olen oppinut katsomaan varoen kanssamatkustajia. Ovatko todellisia vai eivät?Kairulahti ja Kouvola kertovat aiheesta tutkijan silmin. Herkullisen ulkoasunsa takaa kirja paljastuu tieteellisen kuivaksi selostukseksi Helsingin tunnetuista kummituksista. Ensin käydään läpi kaupungin historia - mikä ei ole tosiaankaan huono juttu (sanoo Helsingin historiahullu), vaan taustoittaa ansiokkaasti aihetta ja nostaa lukijan tietotasoa, jos jokin Helsingin syntyvaihe on päässyt unohtumaan: tuskallisesti saatiin väki muuttamaan lopulta eteläisen Suomen Vironniemelle, jolla nykykaupunki sijaitsee.
Mutta ei, vieläkään ei päästä itse aiheeseen. Selostetaan kummituskäsitysten eri vaiheita historiassa, päreen valossa kerrottujen juttujen tarinoinnista spiritistisin liikkeisiin ja tahoihin, jotka paranormaaleja ilmiöitä ovat tutkineet ja tutkivat edelleen. Niitä on muuten yllättävän monta. Oikeastaan en olisi halunnut tietää. En ole aaveista ja tuonpuoleisista niin kiinnostunut, näkyvässäkin on tarpeeksi käsiteltävää. Toisaalta, voin hypätä yli tylsät kohdat.
Vasta sitten saadaan kuulla kummitusjuttuja! Osa on tuttuja, osa uusia. Päättömät hahmot ja eriväriset (harmaat, mustat, valkoiset) rouvat Helsingin keskustan tutuissa kortteleissa ja rakennuksissa värisyttävät. Tiesitkö muuten, että Tauno Palo kummittelee Harakan saarella tai että eräs aave saattaa vaatia lääkitystä Bulevardin apteekissa? Minä en tiennyt, vaikka olen kyseisessä apteekissa asioinut monet kerrat. Eivätkä takuulla tiedä luksushotelli Glon asiakkaatkaan, että majan manoille menneet talon asukkaat saattavat liikkua samoissa tiloissa. Päättömyys on myös yksi aaveiden tavallinen esiintymisasu. Sellaisena hahmon saattaa nähdä Vallisaarella, Suomenlinnassa tai Kruununhaassa. Aurora Karamzinin arvellaan viihtyvän huvilassaan edelleen. Samoin edesmennyt arkeologi ei malta jättää työpaikkaansa Kansallismuseota. Valppaana siis, Helsingin museoissa ja nähtävyyksissä vierailijat!
Parikymmentä kummitustarinaa esiintymiskarttoineen ja kirjallisuuslähteineen ovat kelpo paketti. Tekstillinen esillepano on turhan tutkijamainen, enemmän olisi voinut revitellä. Ja teksti oikolukea ja editoida vielä kerran, välttää toistoja ja lisätä napakkuutta. Tutkija tietää paljon, muttei ehkä ole vetävän tekstin asiantuntija. Tervetullut ja kiinnostava aihe sekä asiantunteva kooste silti.
Ulkoasusta lisäpisteitä. Kansi ja formaatti on mainio, kuvitus tarpeellinen vaikka vaatimaton. On käytetty valmiita vanhoja kuvia, kun aiheesta olisi voinut näyttää paljon enemmän osaavan kuvaajan voimin. Resurssikysymys, uskon. Koska kirjoittajat tuntevat aiheensa perusteellisesti ja aihe on vahvasti tunteisiin vetoava, on harmi, että sen esittely jää puolitiehen tai kolmeen neljännekseen, niin tekstiltään kuin kuviltaan. Mainiosta upeaksi olisi ollut mitattava matka. Tietoa se silti antaa, kuten pitääkin. Ja ilolla ja suurella kiinnostuksella sen luin.
Kenelle: Helsingin rakastajille, kummitushulluille, mystisen ystäville, pääkaupungin historian pikakelausta kaipaaville.
Muualla: Tutkimuskohteena kauhu on pop, sanoo Kirjamies.
Vanessa Kairulahti ja Karoliina Kouvola: Helsingin henget – opas aaveiden pääkaupunkiin
SKS 2018. Kannen suunnittelu: Laura Noponen. Kustantajan lukukappale.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti