sunnuntai 30. elokuuta 2020

Ella Laurikkala: Isä, poika ja pojan vaimo

Muistatteko jysäyttävän tosipohjaisen tarinan Siirtolainen parin vuoden takaa? Nyt pitkän linjan kirjailijalta on ilmestynyt uusi kirja, perhesuhteista tämäkin, mutta tässä ajassa. Mahdollisista tositapahtumista taustalla en tällä kertaa tiedä.

Kuten nimi sanoo, kyseessä on triangelidraama, ja osuvasti kuvattu sellainen. Kuka on pahis, kuka hyvis, ja onko sellaista oikeastaan - sitä saa pohtia tutustuessaan Krissen ja Teron avioelämään ja Teron isään Harriin, joka joutuu nuorta paria auttamaan monessa käytännön asiassa, kun Tero tekee pitkää työpäivää ja matkustaa paljon. Mutta myös toisin päin; kun Harrin vaimo Anita kuolee, apuna on nuori pari, etenkin Krisse, sillä eihän Tero ennätä.

Jokainen heistä kertoo tarinaa vuorotellen. Kirjailija kieputtaa taitavan luontevasti tilanteita, jotka johtavat toiseen ja lopulta solmuun, joka avautuu vasta aivan lopussa. Tutustumme henkilöihin hyvin, ja heidän ratkaisunsa tuntuvat realistisilta. Myös Krisse ja Harri ovat työelämässä omilla tahoillaan. Krisse kertoo:

"Pidin työstäni, asiakkaista ja kaikista muista työkavereistani paitsi Aila Nisulasta. Teron mukaan esimieheni kulutti liikaa energiaani. Jo nyt tuntui vatsanpohjassa ilkeältä pelkkä ajatus Nisulan tapaamisesta. Näin itseni selittämässä hänelle Harrin tilannetta, miksi minun oli pitänyt jäädä appeani hoitamaan ja miten yllättävä kuolemantapaus oli vienyt minultakin voimat. Hitto, se ei kuulunut Nisulalle, ja silti kiltisti selostaisin jokaisen käänteen. Tunnollisen ihmisen syndrooma, se minulla oli. Teron mielestä olin lörppö, kerroin kaikille kaiken perustellakseni omia tekemisiäni. Hän muisti aina tuhahtaa: Ketä kiinnostaa!"

Krisse ja Tero ovat rakastuneita ja suunnittelevat avioitumista ja perhettä, sitten myöhemmin, kun Tero saa ammatillisen kunnianhimonsa tyydytettyä. Elämä ei kuitenkaan mene niin siististi kuin suunnitelmissa.

"- Ei ole totta, ei tietenkään! Tero ei ikinä tekisi sinulle mitään sellaista. Usko minua! Olet Teron vaimo, hänen elämänsä nainen. Hän ei ole koskaan rakastanut ketään muuta tyttöä kuin sinua. Hulluhan hänen pitäisi olla, jos ajattelisikaan muita kuin sinua."

Laurikkala kuvaa tilannetta hyvin, pidän hänen arkisesta ja sutjakasta kerronnastaan sekä uskottavasta psykologisesta katsannosta. Kirjan lukee ahmien, eikä siinä ole mitään outouksia, scifimäisiä piirteitä, kokeellisuuksia, lällyyksiä tai mielikuvituksellisia ajatuskulkuja, ei edes aikatasojen vaihtelua - jos joku sellaisia vierastaa - paitsi yksi! Nimittäin, myös Kissa puhuu! Hän on yksi kertojista.

"Oli paha katsoa nuorten riitaa. Harrin ja Anitan riitoihin olin tottunut, mutta tämä vaikutti totisemmalta. Tulisi nyt Harri, ei ne kehtaa sen aikana huutaa toisilleen. Missä se viipyy? Terokin sitä odottelee, sen taksi tulee kohta. No, nyt ne ei enää huuda. Kristiina itki ja Tero lopetti niskani rapsutuksen ja rapsuttaa nyt vaimoaan. Vaatteet lentävät lattialle, sänky heiluu, minä siirryn sohvalle."

Mitä ihmettä - hieman hämmentävää ja ehkä turhaa juonen kuljetuksen kannalta, mutta yllättävä veto ja lisä ihmissuhdetarinaan, joka onkin ihmis-kissasuhdetarina? Kannattaa lukea ja päättää itse, miten ratkaisu toimii ja toimiiko ihmiskolmikko haastavassa tilanteessa kuten mielestäsi pitäisi.

Kenelle: Kissojen ystävälle, realististen ihmissuhderomaanien lukijalle, aikalaisromaaneja ahmivalle.


Ella Laurikkala: Isä, poika ja pojan vaimo. Reuna 2020. Kansi ja taitto Jaana Rautio.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti