perjantai 20. marraskuuta 2020

Viihteelle!

Liane Moriarty viihdyttää jälleen tavalla, joka parhaimmillaan tätä ennen oli kirjassa Mustat valkeat valheet, vaikka myös muista olen nautiskellut. 

Sulje silmäsi ja laske kymmeneen näyttää herkullisesti kirjailijan parhaat piirteet omituisten, ahdistavienkin ihmissuhteiden ja ihmisten kuvaajana, huumorilla ja niin hupsulla tarinalla, ettei lopputulosta voi ennalta arvailla. 

Kirjassa puidaan kolmiodraamaa. Pitkään sinkkuna elänyt Ellen tapaa Patrickin, unelmiensa prinssin, ja äkkiä hän on ihmissuhteessa, jollaisesta on aina haavaillut. Patrickin ensimmäinen vaimo on kuollut, ja hänellä on pieni poika. Isän huolenpitoa lapsestaan Ellen katsoo liikuttuneen iloisena - valmista aviomiesainesta! Perheen perustamiseen on hyvät lähtökohdat. Häiriötä aiheuttaa Patrickin ex-tyttöystävä Saskia, joka ei tunnu tajuavan miehen edenneen heidän yhteisistä ajoistaan, vaan stalkkaa tätä ja Elleniä pontevasti, mikä saa miehen suunniltaan. 

Ellen ei hätkähdä, käsitteleehän hän työkseen ihmisten traumoja hypnoterapistina. Päinvastoin, jätetyn naisen tapaus kiinnostaa häntä, vaikkei hän alkuun tajuakaan, kuinka syvällä hän siinä itsekin on. Viisaana naisena hän luovii kuviossa hieman epätyypillisin keinoin, ja joutuu päivittämään käsityksiään ihmisistä, etenkin itsestään. 

Railakasta tekstiä, joka raapii hyveellisyyden pintoja, iskee osuvasti, huvittaa ja hieman jännittääkin. Eikä kaunistele kuin sen verran, mitä hyvän tarinan luomiseen tarvitaan. Moriarty on genrensä mestareita. 

Liane Moriarty: Sulje silmäsi ja laske kymmeneen. (The Hypnotist´s Love Story). WSOY 2020. Suomennos Helene Bützow. Päällys Martti Ruokonen.


Suljettujen ovien
takana asuu salaisuuksia, totta kai. Kukaan ei voi olla niin tiiviissä ja onnellisessa avioliitossa kuin Jack ja Grace vaikuttavat olevan, se on epäilyttävää jo lähtökohtaisesti. Grace on jopa jättänyt oman uransa hoitaakseen kotia ja tehdäkseen kaikkensa liiton eteen. Ystävätkin jäävät. Ei tämä voi olla tervettä... eikä olekaan, käy pian ilmi. 

Mutta miten tiukassa lukossa olevan suhteen saisi raiteilleen? Kirja on kiinnostanut miljoonia lukijoita ja tekstiä ahmii sulavasti, mutta tärkein suosion syy lienee tarinan simppeliys. On tämä yksi arvoitus ja sen ratkaiseminen, ei muuta. Aitoa aivot narikkaan -luettavaa siis, vaikkapa Paula Hawkinsin psykologisten trillereiden tapaan. Tasoja ja tekstin rikkautta kaipaavalle lukijalle suosittelen muuta luettavaa. Ehkä tarina tarjoaa myös tyydyttävää vertauskohtaa liittoonsa tyytymättömille ja hykertelyä; näinkin kurjaa voisi olla! 

B. A. Paris: Suljettujen ovien takana. (Behind Closed Doors). Gummerus 2020. Suomennos Marja Luoma.


Ja arvatkaa
mitä: olen tutustunut Lucinda Rileyn kirjasarjaan! Olen sivukorvalla siitä kuullut mainintoja jo vuosia, mutta ajatellut sen liian romanttishötöksi minulle. Nyt sitä on suositellut niin moni luottolukija, että kun sattumalta sain käsiini sarjan kolmannen osan, otin lukuun. Ja auts, se oli menoa, kirja liimautui sormiin vastustamattomasti! Olen nyt lukemassa (takaperoisesti) ensimmäistä osaa, saas nähdä, riittääkö innostus vielä senkin jälkeen tutustua upporikkaan mutta juuri kuolleen Pappa Saltin adoptoimaan sisarussarjaan, joista kustakin on kirjansa ja kunkin tytön oikeisiin juuriin vievä tarinansa. 

Kirjat tarjoavat arjesta irtautumista, romantiikkaa ja pientä jännitystä sekä matkoja maailmalle: kolmannessa osassa ollaan pääosin Englannissa, ensimmäisessä Brasiliassa ja Pariisissa. Kyllä, viihteelle näiden kanssa, turvallisesti ja ilman verenvuodatuksia! 

Lucinda Riley: Seitsemän sisarta. (Seven Sisters). Bazar-kustannus. Käännökset Hilkka Pekkanen.




2 kommenttia:

  1. Minustakin Mustat valkeat valheet on ollut paras tähän asti lukemistani Moriartyn kirjoista. Nyt tämän uusin oli vähintään yhtä hyvä, se koukutti ja vei mennessään! Tuollaisen pakkomielteisen stalkkaajan pään sisään on kiinnostavaa kurkistaa.

    Myös tuo Suljettujen ovien takana on kuulostanut kiinnostavalta. Rileystä en ole ainakaan toistaiseksi ehtinyt kiinnostua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä, tämä uusi on herkullinen, Moriartya parhaillaan! Minulla meni nelisen vuotta ennen kuin taivuin Rileytä lukemaan, mutta ah, mikä koukku, vaikkei huippukirjallisuutena voi pitääkään :-)

      Poista