Meri Valkama: Sinun, Margot

Onnea HS:n esikoiskirjapalkitulle! Hieno oli moni muukin esikoinen tänä(kin) vuonna, mutta kieltämättä Meri Valkaman aihe, Itä-Saksa ja sen katoaminen, kiinnostaa erityisesti. Mullistava tapahtuma maailmanpolitiikassa ja Euroopan kartalla. Ja kirjailijalla on omakohtaista kokemusta paikan päältä, tosin vauvaikäisenä, joten muistoja ja tapahtumia on koottu toisten kertoman ja oman historiatiedon ja mielikuvituksen varassa. Ja niitä janoamme lukea!

Päähenkilön, Viljan, isä oli vasemmistolehden aatteellinen toimittaja, siksi perhe muutti Suomesta Itä-Berliiniin aikoinaan. Statuksellaan perhe pääsi lännen puolelle ostoksille, joten elämä oli kuitenkin erilaista kuin paikallisten, vaikka sulautumiseen pyrittiin ja jouduttiin. Äiti Rosa ei ollut tyytyväinen, isä Markus toimi niin poliittisesti kuin perhemielessä tuolloin oli tavallista. Ideologia kohtaa arjen: tämä on mainio näkökulma.

"Mutta synkkä pilvi ei ollut asettunut ainoastaan heidän ylleen, se oli ajelehtinut myös DDR:n ylle."

Vilja haluaa selvittää vanhempiensa taustoja ja tekemisiä tuona pinnan alla kuohuvana aikana 1980-luvulla, jolloin Neuvostoliiton romahdus ja koko itäblokin kaatuminen kihisi tuloaan. Aatteelliset - ja muutkin - sivuuttivat vahvatkin signaalit, suuri muutos tuli yllätyksenä. Eikä itäsaksalaisten kannalta välttämättä mukavana sellaisena, mikä käy tarinasta hyvin ilmi.

"Aika parantaa kaiken paitsi haavat."

Vilja matkustaa Berliiniin tutkimaan tapahtuneita. Nyt ollaan nykyajassa, joka vuorottelee kirjassa menneen kanssa. Hän löytää yllättäviä asioita, joista isä tai äiti eivät koskaan puhuneet. Ja kuka on Margot? Isä on jo kuollut, eikä äiti halua kertoa. Viljalle selviää, miksi. Mutta uutena sukupolvena hän pystyy katsomaan asioita laajemmin, niin läheisiensä kuin koko kansan kokemista asioista.

"Kärjistäen voi todeta, että itä- ja länsisaksalaisten käsitykset DDR:n arkitodellisuudesta ovat niin kaukana toisistaan, ettei eheää identiteettiä ole voinut syntyä - ja siitä kärsii koko nyky-Saksa", kirjoitti vuonna 2009 Der Spiegelissä dokumenttielokuvaaja Ute Lauterbach Der Spiegelin artikkelissa, jota Vilja lukee 2000-luvulla.

"Sitä ei oikein nuorena ymmärtänyt, miten kaikki kietoutuu yhteen. --- Aivan kaikki, politiikka ja meidän pienten ihmisten kohtalot. Uskoimme, että meidän eteemme tehtiin paras mahdollinen. Mutta tehtiinkö?"

On aina liikuttavaa, kun tausta paljastaa odottamatonta. Ja on hienoa, että sitä tutkitaan ja saadaan esiin. Kirjallisesti on vielä herkullisempaa, että asioihin kytkeytyy vahvasti todellinen historia, se tuo vaikuttavuutta ja järeyttä henkilökohtaiseen tarinaan. Tai toisinpäin. Kahden tason yhdistämisessä Meri Valkama on hienosti onnistunut. Niukan ja tiiviin ilmaisun ystäviä saattaa tuskastuttaa runsas ja perusteellisen monisanainen kuvailu, mutta kerrottavaakin on paljon.

"Mitä järkeä oli elää tavoittelematta rakkautta ja suuria tunteita, eikö niistä luopuminen olisi tarkoittanut myös elämästä itsestään luopumista?"

Vahva ja vakuuttava teos, joka vie mukanaan. Sen kiinnostavin anti on lähihistoriallinen ote - sosialismin todellinen perintö lienee muutakin kuin räjähtänyt ydinvoimala - mutta myös teksti toimii tekemällä lukemisen helpoksi, kerronnan uskottavaksi ja herkän henkilökohtaisen tason esiin tuovaksi. 

"Virkailija hymyili. - Mutta jotta me pääsemme alkuun, tarvitsen aluksi asiakirjat sukulaissuhteestanne isäänne. Aloitetaan siitä."

Kenelle: Lähihistoriasta uteliaille, eurooppalaisille, perhetarinoiden ystäville, taustojaan tutkiville.

Muualla: Nannan kirjakimara nautti Valkaman eläväisestä ja kuvailevasta kerronnasta ja toteaa osuvasti, että Viljan vanhempien parisuhde vertautuu reaalisosialismiin: kulissit pysyvät pitkään kasassa, vaikka taustalla kuohuu.

Meri Valkama: Sinun, Margot. WSOY 2021. Kansi Martti Ruokonen.