Paula Havaste: Lieka

Paula Havaste kirjoittaa nuijasodan ajasta 1500-luvulla ja Ristosta, josta perhe haaveilee huovia. Sen avulla kotitila saisi verovapauden ja vaurastuisi. Mutta huoviksi pääsemiseen tarvitaan oma hevonen, joka on iso panostus. 

Ristolla on onnea: hevoshankintaa odotellessa hän pääsee asumaan enonsa luo Turkuun ja katedraalikoulun kuunteluoppilaaksi. Nuoreksi mieheksi kasvussa on monta mutkaa, kuten ajan ankara opetustapa, varojen puute ja lihalliset halut, jotka hämmentävät poikaa. Naapurin Anna on kiehtonut häntä jo kauan. Mutta tavoite, huovin työ, on lopulta käsillä. Tehtävänä on kerätä kuninkaalle veroja määrätyiltä alueilta, silloin kun ei olla sotimassa.  

Ristolla on omat periaatteensa. Hän haluaa olla rehti ja noudattaa Jumalan käskyjä, ja kuninkaan, vaikka varuiksi vielä kiittää metsän Marjattaa ja muita luonnon henkiä liikkuessaan. Suvussa on ollut näkijäaineksia, ja pojalla itselläänkin on salainen taito, joka tosin ei tuo juuri hyötyä, hämmennystä enemmänkin. "Vääräuskoisten" eli katolisten seremoniat ja musiikki vetoavat häneen. Kun Risto haavoittuu huoviretkellä, toipilasaika munkkien luona vahvistaa hänen uskoaan. 

"Hän itki pettymyksiään ja toiveitaan, syntisyyttään ja haavettaan paremmasta, ja silloin hurskaat miehet lopettivat laulunsa, kävivät hänen ympärilleen, laskivat kätensä hänen päänsä päälle ja lausuivat kukin vuorollaan rukouksen, josta Risto ymmärsi vain vakavuuden ja lopullisuuden

- Kristof, miehet lopuksi sanoivat yksi vuorollaan, ja Risto nyökkäsi. Se oli nyt hänen nimensä, hänen kilvoittelevan mielen nimensä."

Fiksuna nuorena miehenä Risto ymmärtää kuitenkin, että työt on hoidettava mukisematta. Arkiset askareet ovat häneltä sujuneet pienestä saakka, ja leveistä harteista on huoville hyötyä. Ratsujoukko ei ole välttämättä tervetullut vieras taloihin. Vaikka veron laskutapa on selkeä, alkavat säännöt joukoilta hämärtyä, saa Kristof huomata. Veronkanto alkaa muuttua ryöstelyksi ja väkivallaksi.  

Kirjailija kuvaa hienosti kiihkoa, joka ihmisen mielessä nousee, kun hän huomaa joukkona herättävänsä pelkoa ja voivansa tehdä rankaisematta mitä tahansa, ottaa omaisuutta ja raiskata naisia. Ilmiö ei valitettavasti ole jäänyt historiaan. Sotakiima yltyy, kun talonpojat nousevat vastarintaan erään Jaakko Ilkkaisen johdolla. Väkivalta yltyy hurjaksi tunnetuin seurauksin. Pystyykö Kristof yhdistämään työnsä ja ihmisyyden? 

Paula Havaste onnistuu jälleen hienosti yhdistämään aidon historian romaaninsa henkilöihin ja tapahtumiin, ja varman tekijän tekstiä on helppo lukea. Lieka on hänen toinen teoksensa nuijasodan ajasta ja teki minuun suuremman vaikutuksen kuin ensimmäinen, Laahus. Yksi syy on se, että näkökulma on yllättävä: huovit ovat mielessäni viikinkien tapaisia ryöstelijöitä ja arvaamatonta sakkia, joten oli kiinnostavaa sukeltaa huovin itsensä elämään. Yhteys Laahuksen Reetan tarinaan myös löytyy. 

Paula Havaste: Lieka. Gummerus 2023.