Androidi QED on jumissa ihmisen kanssa hylätyllä asemalla, keskellä kituliasta erämaata. Veden ja energian saanti huolettaa, mutta ihminen keksii androidille tekemistä. Kirjoittamista, sillä he löytävät asemalta ihmisen suureksi riemuksi (jota androidi kuvaa ihmetellen, tulkitsen) kasan paperia.
Teksti tuntuu alkuun oudolta, tietysti, sillä se ei ole ihmisen tekemää. Mutta helposti luettavaa silti, näkökulma vain on toinen, joten lukija saa nyrjäyttää aivonsa uuteen asentoon. Miltä ihmisten tekemiset vaikuttavat androidin näkökulmasta?
Melko hulluilta, kekseliäiltäkin, mutta myös loputtoman julmilta. Jos androidilla katsotaan olevan tunteita, ja se on ollut tavoite: rakentaa olento, joka ei olisi vain robotti, vaan jolla olisi inhimillisiä piirteitä. Onnistuttiinko siinä liiankin hyvin? (Muistetaan näkökulma.)
QED kertoo lapsuudestaan, vanhemmistaan ja koulutuksestaan. Hänen piti opetella monia asioita, joita ihmislapset oppivat luonnostaan. Näin hän pärjäisi joukossa ihmisen veroisena. Kun hänet siirretään kouluun, jossa on muitakin, hän oppii lisää ihmisistä ja heidän historiastaan.
Myös epämiellyttäviä asioita, joita on yritetty peitellä. Oppilaat näkevät salaisia videoita meidän ajastamme ja järkyttyvät: "...vastenmielinen totuus omista esivanhemmista, se kaikki mitä he ovat tehneet toisilleen ja muille lajeille tai minkä ovat hiljaisesti hyväksyneet."
Auts. Millaista historiaa meistä tosiaan jää tuleville sukupolville? Lajikadon aikaansaaminen, toisten tappaminen niin sodissa kuin syötäviksi? Eräs oppilas kertoo: "Minunkin isoisoisäni äidin puolelta oli sikatilallinen, hän sanoi, ja isoisoäitini isän puolelta karnivori."
"Siinä mielessä olemme samanlaisia kuin isoisovanhempamme. Heillekin oli tärkeää ympäröidä itsensä tuntevilla toislajisilla paitsi silloin kun halusivat syödä heidät. Silloin he unohtivat heidän kykynsä tuntea."
Kirja on vahva lajien puolustus ihmisen raakuutta vastaan ja teknologian kehityksen kuvitelma. Androidin identiteetti, mikä se on ja mistä se rakentuu - onko kaikki opetettua vai sisäsyntyistä? Ovatko muistot? Ja mitä heille tapahtuu ajan myötä: poistetaanko tuntevat mutta kolhuiset androidit käytöstä kuin vialliset kodinkoneet?
"Ihminen ei voi luoda mitään todella uutta. Vasta kun luomus alkaa luoda itse ja omin päin, lopputuloksesta tulee oikeasti uusi. Se voi olla mitä tahansa eikä sitä voi hallita."
QED on toisaalta ihmistä viisaampi, toisaalta tietämättömämpi. Oppilaiden havainnot ihmisistä huvittavat paikoin, mutta vielä enemmän liikuttavat:
"Sinä olet ihminen ja ihmiset ovat arvaamattomia. Heiltä voi ehkä kysellä maailmasta ja heidän kanssaan voi keskustella, mutta yhtä hyvin he voivat minä hetkenä tahansa hajota ja mennä tolaltaan tai vain alkaa kesken kaiken suorittaa jotain käsittämätöntä askaretta."
Eikä monestakaan havainnosta voi olla eri mieltä:
"Myötätunnon laajentaminen yhä kauempana itseämme oleviin olentoihin vähentää väkivaltaa."
"Joitakin ihmisiä luonnehtii kyvyttömyys siirtää odotushorisonttiaan yhtään välitöntä lähitulevaisuutta kauemmas."
Hauska kirja tämä ei ole, sillä surumielinen tunnelma hallitsee. Mutta viisas, ajatuksia herättävä, uteliaisuutta nostattava ja koskettava, pidin paljon. Erityisesti siitä, että toislajinen näkökulma on niin vahva, ja sellaiseen eläytyminen tekee hyvää avartamalla ajattelua. Eletään jonkinlaista käännekohtaa maailman asujien kehityksessä, ehkä tiukkaa rajanvetoa ihmisen ja tekoihmisen välillä (jota rajaa on siihen asti pyritty poistamaan?), mihin kirjan nimikin ilmeisesti viittaa.
Googlasin, että kesuura on alunperin runosäkeen tauko, joka voi esiintyä myös muissa taiteenlajeissa. Olisiko ihmiskunnalla tauon paikka silmittömän eteenpäin juoksun sijasta. Nimen idea ja androidin kauhun syy lausua sitä ääneen jäi minulle kieltämättä hieman epäselväksi: luin kirjan pikalainana kirjastosta, joten en ehtinyt pitkään mietiskellä etenkään aivan loppuosaa. Ehkä pitäisi ottaa uusintalukuun. Hieno ja vaikuttava työ kirjailijalta joka tapauksessa.
Kenelle: Scifi-henkisyyttä sietäville, rajojen ylittäjille, toislajisia ajatteleville, identiteettiään pohtiville, tulevia sukupolvia kuvitteleville.
Kirjailijan teos REC jätti sekin hämmentyneen ihailevan olon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti