"Perheeni naisten, naapurin rouvien ja luokkani tyttöjen seurassa aika hurahti yhtä nopeasti kuin se olisi liuennut lämpimään kylpyvyteen. En voinut olla yksi heistä enkä päässyt käsiksi siihen elämään, mutta saatoin vaalia sitä, mitä he huomaamattaan opettivat minulle."
Hän kokeili meikkejä salaa vessassa ja haaveili naisten vaatteista. Kasvatus pikku machoksi piti julkisivua yllä, kunnes hän teininä tapasi Jayn. He tiesivät vaistomaisesti toistensa taipumukset.
On raskasta elää (ja lukijana kuvitella) elämää jatkuvaa pelossa ja häpeässä, vaaran äärellä, ja sellaiseksi lapsuus ja nuori aikuisuus muodostuivat.
"Kasvatuksemme perustuu ennen kaikkea varoituksiin ja negatiivisiin ennustuksiin, joiden ainoa funktio on, että joku pääsee nälväisemään meille 'mitäs minä sanoin'. Kenenkään ei pitäisi kasvaa aikuiseksi ajatellen, että teki hän mitä tahansa, jossain vaiheessa hän joka tapauksessa tekisi katastrofaalisen virheen. Ja juuri niin minä vartuin, pyhittäen sydämeni vastaanottamalla puukoniskuja ja palamalla roviossa, ilman pakotietä, peruuttaen taaksepäin yhtä monta askelta kuin olin aiemmin edennyt, lukiten kaappini sisältä käsin, läimien itseäni öisin ja anoen apua vainajilta, jotka olivat kerääntyneet vuoteeni ympärille kalpeina, läpinäkyvinä ja surullisina."
Tyttö vietti kaksoiselämää, juhli öisin porukoissa, joissa häntä haluttiin, haki seksistä hyväksyntää. Varotoimet olivat tarkat kulkureittejä myöten, kun hän vihdoin uskalsi liikkua ulkona pikkuhiljaa yhä naisellisemmiksi muuttuvissa vaatteissaan ja meikeissään.
"Mikä määrä adrenaliinia minussa vapautuikaan nähdessäni ensimmäistä kertaa kuvani näyteikkunasta tai bussipysäkin suojalasista. Päättäväisyyteni ei järkkynyt, vaikka minua pelotti edelleen. Rituaali, joka piti sisällään pukeutumisen, ehostamisen ja astumisen uudessa olomuodossa ihmisten ilmoille, on verrattavissa ehtoollisen transsubstantaatioihmeeseen. Se merkitsi siirtymää haamuelämästä ruumiillisuuden tilaan."
Kirjailija kuvaa elävästi persoonia, joihin hän tutustui. Kadun päässä asuva peruukkitäti, pinkissä aamutakissa kadulla kulkeva outo nainen, seksiä myyvät naiset ja miehet hämärillä kulmilla - ne tuntuivat tutummilta kuin oma perhe. Joka kyllä rakasti, mutta oli kaukainen. Kaduilla tyttö ei välttynyt väkivallalta, johon himon erilaisuus jotkut ihmiset herättää. Hänet lyödään maahan, monin tavoin.
"Mutta kuilu, joka oli avautunut minun ja maailman väliin, oli liian syvä ylitettäväksi. Minusta oli tullut jälleen yksi elämäänsä katkeroitunut homo, liian varhain nujerrettu transseksuaali, yksi traaginen transu lisää, jonka tarina oli liian vähäpätöinen kiinnostaakseen ketään, joka olisi halunnut tai osannut auttaa minua. Minusta oli tullut lihaa, joka kelpasi ainoastaan metrokiskoille heitettäväksi."
Koulu, yliopisto, työ kirjakaupassa. Hitaasti minuus alkaa lujittua. Näen lopussa toivoa. Ja kuvittelen tarinaan jatkon, aikuisuudesta. Sellaisen mahdollisuudesta ja kirjan omaelämäkerrallisuudesta, jota oletan runsaasti mukana olevan, kuulemme lisää HelsinkiLit-tapahtumassa toukokuussa, kun kirjailija saapuu kertomaan itse.
"Sitä tietää rakastavansa ilman komplekseja, kun huomaa lakanneensa pelkäämästä lemmekkäitä eleitään."
Espanjassa ja muuallakin menestykseksi nousseen kirjan teksti on maalailevaa, koristeellistakin. Lyyristä proosaa, sanoo kustantaja. Rumat konkretiat on jätetty pois, keskiössä on ulkopuolisuus ja identiteetin kehitys vaikeimman kautta. Raju kasvutarina avaa silmiä, vaikken tekstin tyyliin tai suomennokseen ollut varauksetta ihastunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti