Moa Herngren: Sisaruskateutta

Andrealla on ikävä isää. Hän oli isän tyttö ja harras ihailija, ja vaikka on jo aikuinen ja perheellinen nainen ja isä edesmennyt, kaipuu on kova. Äidin kanssa välit ovat kaukaisemmat, eikä Andrea oikein tiedä, mistä se johtuu - isosisko Ulrikaan äiti vaikuttaa suhtautuvan lämpimämmin. Veli Rasmus on kolmikymppinen, mutta häntä pidetään edelleen lähinnä teininä, tai ainakin Andrea pitää - nuori mies kun ei oikein tunnu saavan elämäänsä aikuiselle raiteelle. 

Äiti vanhenee ja tarvitsee yhä enemmän apua, jota Andrea vaivojaan säästämättä tälle tarjoaa. Paperiasioita hoitaessaan hän huomaa, että äidin tililtä on tehty siirtoja Ullikselle. Se vähän harmittaa Andreaa, vaikka hän tietää Ulrikan tosiaan tarvitsevan rahaa. Toisaalta, niin tarvitsisi Andreakin, jonka arkkitehtitoimistolla ei mene hyvin, mutta sitä hän ei aio perheelle kertoa. Hän on nimittäin sisaruksista se, joka hoitaa, osaa ja pärjää. Tosin voisivat toisetkin sisarukset hieman enemmän auttaa yhteisissä asioissa, isän venekin pitäisi nostaa talviteloille pian, ettei meri ehdi jäätyä.

Andrealla on myös huolta teini-ikäisestä tyttärestään Livistä. Liv käy terapiassa, mutta on usein masentunut ja vakava eikä poistu huoneestaan. Jotenkin hän innostuu kuitenkin tapaamaan Ullista ja tämän poikaa sekä mummoaan, jolloin entistä ilonpilkahdusta saattaa ilmetä, toisin kuin kotona. 

Alkupuoli on kerrottu Andrean näkökulmasta, jonka jälkeen saa vuoron Ulrika ja lyhyesti Rasmus. Oivasti rakennettu asetelma eri katsantoineen samoista aiheista maalaa laajan kuvan ruotsalaisen perheen sisäisestä dynamiikasta. Se antaa lukijalle mahdollisuuden asettua jokaisen sisaruksen asemaan, ehkä jopa saada vertaistukea sisarusriitoihin ja hankauksiin, joita väistämättä syntyy, ja laajentaa omaa katsantoa. Kehen itse samastuisi, kuka on kuin ilmetty oma sisko tai veli? 

Moa Herngren on tarkka, realistinen kirjoittaja, joka kuvaa arkisia tapahtumia hyvinkin yksityiskohtaisesti. Kirjan missio on selkeä ja helposti omaksuttava: kirjailija haluaa kertoa jotain, mitä hän ei sanallista, mutta lukijalle asia tulee selväksi. Samaan tapaan ja samoja aiheita, perhesuhteita, kuvasi myös hänen ensimmäinen suomennettu teoksensa Ruotsalainen avioero. Sarkasmia tai huumoria  en hänen teksteistään löydä (kirjan esittelyssä puhutaan hauskasta?), hän "vain" kertoo ja oikeuttaa siten tarinan olemassaolon yksinkertaisen tehokkaasti. Kansikuva ei vastaa sisältöä, ei tässä kukkasilla tanssita eikä romantiikkaa edes häivähdä. Ehkä se on ajateltu houkutukseksi kohderyhmälle, jonka ajattelen tässä olevan nuoremmanpuoleiset (eli noin alle viisikymppiset) naiset, ja varmaotteista kirjaa voin suositella huoletta heille ja muillekin aiheesta kiinnostuville. 

Kenelle: Sisaruksia omaaville, sukuaan ihmetteleville, vanhenevien vanhempien lapsille, selkeän ja realistisen tekstin ystäville. 

Kirjan lukemiseen ja postauksen tekoon innoitti tieto, että kirjailija on Suomessa ja Helsingissä 25.4.2026 Gummeruksen järjestämässä käännöskirjallisuustapahtumassa. 

Moa Herngren: Sisaruskateutta. (Syskonfejden.) Gummerus 2026. Suomennos Sirje Niitepõld. Kansi Emma Graves.