Mikko Kamula: Kalevan pojat

Pohjan akka on tätä kirjoittaessani leppynyt: pakkanen ja hyytävät tuulet ovat muuttuneet pilvettömäksi sinitaivaaksi ja lämmittäväksi auringonpaisteeksi. Mikko Kamulan uutuuskirjassa akka vielä vihoittelee, pitää pakkasia ja lunta niin, että väellä on jo hätä viljasatojen kanssa. Niin tietäjien taitoja kuin väkivahvaa voimaa tarvitaan! 

Metsän kansa -sarjan neljäs osa Kalevan pojat jatkaa myyttistä kertomusta suomalaisten erämaiden asuttamisesta 1400-luvun lopulla. Juko Rautaparran perhe asuu Savossa Leppävirran reitin varrella, nykyisen Konnuksen kanavalle johtavan tien seutuvilla. Mutta heidän vaikutusalueensa on laaja, onhan vanhin poika Heiska tutustunut Pyhän Olavin linnaan ja havittelee sotilasuraa - mistä perhe ei ilahdu - ja tytär Varpu opiskellut parantajan taitoja Juvalla. Sarjan edellisessä kirjassa tragediaan päättyneen elämänvaiheensa jälkeen hän pohtii elämäänsä eteenpäin: kutsuuko ura vai kodista huolehtiminen? Modernilta kuulostaa, kuten moni muukin kirjan kohta.  

"Oliko ihmisten elämä todella heidän omissa käsissään, vai olivatko kaikki vain vääjämättömän kohtalonsa orjia?" 

Nuorin poika Tenho vasta vaikuttaja onkin; hän on tietäjän oppilas ja jo vahva näkijä itsekin, ehkä jopa opettajaansa Yörnin äijää voimakkaampi. Kovan vastuksen hän ainakin antaa Pohjolan emännälle ja muille viholaisille. Hän "nostaa luontonsa", mitä se sitten tarkoittaakaan, ja selviää taidoillaan monesta vaaranpaikasta. 

"- Pystyn aistimaan kaukaisia asioita, Tenho paljasti. - Sillä on rajoituksensa, mutta havaitsemani ihmiset ovat alle puolen virstan päässä. Satuin kurottamaan ajatuksillani siihen suuntaan ja huomasin heidät. - Uskomatonta... Kauppi huokaisi. Tenho tajusi olevansa Kaupin silmissä jälleen aavistuksen etäisempi ja arvoituksellisempi. Tuntui kurjalta seurata sivusta, miten heidän ystävyytensä muuttui joksikin muuksi. Hän ei voinut kuitenkaan muuta kuin kohdella Kauppia tavalliseen tapaan. Silloin Kauppi saattaisi lopulta ymmärtää, ettei kaikki Tenhossa ollut sentään muuttunut." 

Uhka on aina tullut idästä, jo ennen kuin Suomi-nimistä valtiota oli olemassakaan, ja niin tapahtuu myös kirjassa. 

"Heiska päätti kuitenkin viedä miekan sisälle pirtin lämpöön. Siellä se olisi käden ulottuvilla, jos sitä syystä tai toisesta tarvittiin. Tieto rajantakaisten uudesta ryöstöretkestä vaivasi häntä. Hyökkäyksen kohteille se oli valtava onnettomuus, eikä ollut yhtäkään hyvää syytä olettaa, että vihanpito päättyisi tähän."

Tuliset miekat, jättimäiset hauet, taikaloitsut ja parantavat yrtit auttavat sankareitamme traditionaalisessa hyvän ja pahan kamppailussa. Hurjassa seikkailussa apuun kutsutaan myös jo ammoin kuolleiksi luullut legendat, Kalevan pojat. Vaarallisten tilanteiden vastapainoksi koetaan myös rakastumisia, lämmintä välittämistä sekä itseä suurempaa kunniantuntoa ja sankaruutta. 

"Parempi kunniaa kourallinen kuin häpeää helmallinen, Varpu ajatteli."

Kamulan tekstiä lukiessa uppoan täysin syvyyksiin, kiehtovan salaperäiseen maailmaan. Kaikkine hämmästyttävyyksineen kirja koettelee mielikuvittelun rajoja mutta perustuu myös tietoon, jota kirjoittaja on hankkinut kansatieteen ja historian opiskelullaan - nimenomaan tätä kirjasarjaa varten. Komea ja hurja suoritus jälleen kerran. Ikiaikainen ihmisyys ja toistuvat ilmiöt ovat läsnä, eikä yhteyksiä nykyisyyteen ole vaikea havaita, muutenkin kuin sotaisan idän osalta. Alussa on tiivis kertaus sarjan henkilöistä ja tilanteesta, jossa ollaan kertomuksen lähtiessä liikkeelle. Tämä on mainio idea: helpottaa tarinaan solahtamista ja muistuttaa mieleen aiempien osien seikkailut. 

Kenelle: Legendojen ystäville, muinaisuutta miettiville, suomalaisuuden juuria tutkiville, historiahulluille. 

Muualla: Kannattihan tätä odottaa, toteaa Kirsin kirjanurkka, ja luki kirjasta maailmanmerkkejä.  

Lue sarja alusta:

Osa 1: Ikimetsien sydämailla

Osa 2: Iso härkä

Osa 3: Tuonela

Mikko Kamula: Kalevan pojat. Gummerus 2022. Maaginen kansi: Jenni Noponen.