Rachelilla menee kurjasti. Aviomies jätti ja viini maistuu hyvältä jo aamusta alkaen. Pian menee työpaikka, asunnosta uhkaa häätö.Ainoa ilo on seurata junan ikkunasta radanvarren talon tuntematonta pariskuntaa, jonka Rachel alkaa kuvitella tuntevansa nähdessään heitä usein ohi matkustaessaan. Jessiksi ja Jasoniksi nimetyn unelmapariskunnan idylli kuitenkin rikkoutuu, kun nainen - oikealta nimeltään Megan - katoaa.
Rachel sotkeutuu niin poliisitutkimuksiin kuin ex-miehensä uuteen avioliittoon Annan kanssa perinpohjaisesti, kehnoin tyylipistein.
Rachelin selkkauksia ja rikoksen ratkaisua selvitellessä lukijaa kuljetetaan taitavasti eteenpäin pienin vihjein. Epäilyt kohdistuvat milloin kehenkin, enkä ainakaan minä arvannut loppuratkaisua liian aikaisin.
Kirja on psykologinen trilleri ilman eri aikatasoja tai minkäänlaista mystisyyttä - jos kännimuistamattomuutta ei sellaiseksi lasketa - ja siten mukavan vaivaton luettava. Lukija saa kauhistella Rachelin ja muidenkin heikkouksia ja virheitä (ja tuntea itsensä hyväksi ihmiseksi) sekä tuskitella päähenkilöä, joka klassiseen jännärityyliin aikoo tehdä taas tyhmyyden, jonka lukija tajuaa, henkilö ei. Voi ei, älä nyt sinne mene!
En yhtään ihmettele, että kirja on bestseller brittilistoilla ja Pohjois-Amerikassa. Nopea, helppo, vauhdikas ja viihdyttävä, ja sellaiseksi järkkymättömällä ammattitaidolla tehty. Kolmen naisen - Rachelin, Meganin ja Annan - äänin kerrotusta tarinasta isompia hienouksia ei tarvitse eikä ehdi etsiä, kun on kiire lukaista stoori loppuun. Lukusukkuloiksi sanoo Hanna Kirjainten virrassa tällaisia kirjoja. Hawkinsin tyyli muistuttaa hieman Gillian Flynniä, mutta on suoraviivaisempi ja henkilöiltään inhimillisempi. Jonkinlainen Flynnin ja Marian Keyesin yhteinen jälkeläinen. Tykkäsin ja nautin, vaikken usko tämän jäävän mieleen kovin pitkäksi aikaa. Tai ehkä Jess ja Jason tulevat mieleen tulevilla työmatkoilla lähijunan kyydissä, jos joskus sattuu nostamaan silmät kirjasta ja vilkaisemaan ikkunasta.
Muualla: Ihan kiva ja vire pysyy yllä, arvelee Tuijata. Isa Pilkkuun asti -blogista rakastaa rosoisia ja haavoittuvaisia henkilöhahmoja, Rachelin kaltaisia, ja hänelle tuli mieleen muun muassa eräs toinen brittikirjailija. Kaisa Reetta tulkitsee kirjan kertomukseksi muun muassa muistista ja psykopatiasta, ja häneltä löytyy lisää blogilinkkejä.
Kenelle: Lähijunalla matkustaville. Aloitteleville alkoholisteille. Takuuvarmaa (ei-romanttista) viihdettä kaipaaville.
Paula Hawkins: Nainen junassa. Otava 2015. Suomennos Oona Timonen.
Kuulostaa erittäin jännittävältä! Pitää laittaa muistiin.
VastaaPoistaKatriina, vetävä tarina on, ja jännittävä niin, ettei yöunia kuitenkaan vie.
PoistaMinusta tämä ei ollut kummoinen, mutta massiivinen markkinointi taustalla toki on. Oli/on Brittilässäkin esillä näyttävästi pitkän aikaa. Hieman jopa pitkästyin kirjaa lukiessani. En tunnista itsessäni mainitsemaasi kauhistelua ja paremmuuden/hyvän ihmisen tunnetta. Toisaalta harvemmin sellaista koen minkään kirjan kohdalla.
VastaaPoistaHih, minä uskon, että kauhisteluelementti on tähän tarkoituksella ujutettu, ja tehoaa moneen, vaikkei ehkä persoonallisempia kirjoja arvostaviin. Olen iloinen siitä, että kirjan, minkä tahansa, markkinointiin panostetaan ja lukemiseen houkutellaan niitäkin laiskemmin kirjoihin tarttuvia. Eikä tämä ole huono kohde, vaikka ylimainostus saa paljon lukevien karvat pystyyn helposti.
PoistaOlen aika samoilla linjoilla kuin Elegia: vaikka romaani oli vetävä, odotin vain sen loppuvan ja loppu himan lässähti. Aika tavallinen lukuromaani, ei siis huono, mutta hype kirjan ympärillä on ihmeellisen suuri.
PoistaT. Lumiompun Katja
Mä luin tämän, mutten halunnut edes blogata. Oli varmaan liialliset odotukset, kun Kilttiin tyttöön verrattiin markkinointipuheissa.
PoistaOlen nähnyt tästä kirjasta nyt hyvin erilaisia kommentteja. Mutta siellä se kirjahyllyssä odottaa, joten kokeilen kyllä ja yritän olla ennakkoluuloton!
VastaaPoistaSuuri hype kirjan ympärillä on aina sille vaaraksi, kuten tästäkin näkyy! Tosin me himolukijat katsomme asioita toisin kuin muutamia tai muutamia kymmeniä kirjoja vuodessa lukevat, heihin ehkä hype tehoaa ja saa kassan laulamaan. Paitsi että olemmehan mekin kirjan hankkineet ja lukeneet, eli tehosi ainakin minuun. Toivon, että kustantamo saa vastinetta panostukselleen. Kirja on melko simppeli eikä mitenkään erikoinen, mutta lajissaan taitavasti tehty, ja luin sen sopivassa mielentilassa, johon takuuviihde osui nappiin, tykkäsin.
Poista