Messukupla on täydellinen sana kuvaamaan kirjamessujen tunnelmiani joka vuosi, kiitos sen keksijälle, kuka liekään. Leijutaan, singahdellaan sinne tänne, joskus välähtää, joskus menee vähän ohi, aina tuo kuplivaa iloa ja jalkojen maasta irtautumisen tunnetta, eikä ulkopuolista maailmaa ole.
Kunnes pikkuhiljaa alkaa taas huomioida sään, ruokakaupan ja pesukoneen kaltaisia asioita. Kuten nyt, kun voi jo vilkaista myös varovasti taaksepäin messupäiviin. Olihan se huikeaa, pakko sanoa, vaikken käytä tuota sanaa "koskaan". Mutta yli 112 00 kävijää! Pohjoismaiden suurin kirjallisuutapahtuma! Yli tuhat ohjelmanumeroa, pari tuhatta esiintyjää 17 lavalla, kirjamyynti ennätysvilkas (ei ole kerrottu määriä, mutta enkat kuulemma tässäkin - oletetaan, että entinen sääntö pätee tai on ylitetty: keskimääräinen kirjamessukävijä ostaa 4 kirjaa eli kohta aletaan kivuta kohti puolta miljoonaa).
Ville Blåfieldin viides ja viimeinen vuosi ohjelmajohtajana meni siis nappiin. Kun Ville aloitti, oli kävijämäärä vielä pandemian kutistama, mutta siitä nousu on ollut, niinpä niin, huikeaa. Ja väitetään, etteivät suomalaiset lue! Ostetuista kirjoista suurin osa tulee luetuiksikin, uskon, olemme sen verran järkevää kansaa, ettemme mistään turhaan maksa. Ja messutapahtuma ehkä innostaa ostamaan jonkin mieleen jääneen kirjan myöhemminkin. Kun se kirjailija siellä lavalla puhui niin hyvin...
Ja he puhuivat! Seurasin kolmen päivän aikana (suurimpana ruuhkapäivänä lauantaina pidin lepopäivän) toistakymmentä esitystä, joista mieleen jäi muun muassa filosofi Timo Miettisen, kääntäjä ja tietokirjailija Maximilian Murmann ja Frankfurtin kirjamessujen johtajan Juergen Boosin keskustelu, jossa pohdittiin maailman muutoksia kirjan näkökulmasta, moderaattorina kirja-agentti Tiia Strandén. Keskustelun järjesti kirjavientiä edistävä FILI.
Lopuksi he saivat kertoa omaa maailmaansa muuttaneita teoksia. Astrid Lindgrenin Ronja Ryövärintytär ja Tove Jansson mainittiin. Miettinen suositteli Hannah Arendtin teosta Vita Activa, joka kertoo Arendtin filosofiasta ja työstä, jossa hän painottaa "ihmisen toimintaa, vita activaa" maailmassa, jossa ihmiskunta on tieteineen nostanut itsensä maapallon valtiaaksi, mutta "yksilöiden toimintamahdollisuudet ja poliittinen vapaus ovat kaventuneet." Samaa kirjaa sanoi juuri lukevansa Boos ja piti myös teosta tärkeänä. Tämä täytyy lukea, mietin sännäten divaripuolelle, ja noin kuusi minuuttia keskustelun jälkeen omistin kirjan itsekin. (Lainaukset takakannesta.)
Vakavia aiheita oli paljon, mutta myös hauskaa. Kuten Miina Supisen, Riikka Pulkkisen ja Kjell Westön arvauskilpailu: he nostivat sokkona sitaattilappuja ja arvailivat, kenen kirjasta näytteet olisivat (siis näiden kolmen kirjoista). Keskustelu rönsyili kirjailijan työstä kirjallisiin tyylivalintoihin. Kjell Westö oli ihmetellyt suomalaista tapaa puhua "hyvästä lauseesta". Kuulemma ruotsinkielinen ei sanoisi niin, vaan puhuisi "hyvin kirjoitetusta". No, kaikilla kolmella on kyllä huippuhyvä lause, ja heistä näki, että myös keskustelussa oli mukava olla. Ilokseni kuulin, että koska se meni niin hyvin, järjestäjä Suomalainen kirjakauppa aikoo jatkaa esityskonseptia myymälässään Aleksilla (niin, Helsingissä tapahtuu kaikki kiva). Päivämäärää en muista enkä löytänyt netistä, joten jos joku tietää, olen kiitollinen tiedosta!
Heikki Kännön - joka on kirjoittanut tämän kirjavuoteni ehkä parhaan kotimaisen romaanin, olen vielä vähän kesken luvussa, joten lisää siitä myöhemmin - rauhallista ja vakuuttavaa puhetta on miellyttävää kuunnella. Kyllä, kirjan päähenkilössä on häntä itseään, hän kertoi, etenkin käytännön sattumuksissa. (Hummerinäyt ja muut "houreet", kuten Kännö itse nimittää surrealistisia osuuksia, lienevät keksittyjä?) Tulta kirjailijat käyttävät hänen mielestään liian vähän (pilke silmäkulmassa): hän kertoi itse polttaneensa tynnyrissä satamäärin vanhoja, kelvottomiksi luokittelemiaan tekstejä. Haastattelija, WSOY-kustantamon edustaja Helena Kulmala (olikohan nimi oikein?) ymmärrettävästi tyrmistyi.
Messujen uutta Roihuvuori-lavaa joku (kirjailija) arveli rupulavaksi, koska se sijaitsee toisessa kerroksessa kuin muut lavat ja tungokset. Ei ollut rupulava, pidin siitä kovasti juuri sen rauhallisuuden vuoksi. Oli tilaa istuskella, kuuli hyvin, jonoton wc vieressä ja kahviakin sai ostaa ravintoloita etsimättä. Kerrassaan toimiva, ja ohjelma oli timanttia minulle eli kotimaisia uutuuksia esittelyssä. Siellä kuuntelin Kännön lisäksi muun muassa Anneli Kantoa, joka on aina hauska puhuja ja naurattaa yleisöä suorasukaisilla kommenteillaan.
Koska Messukeskusta laajennetaan parhaillaan, ensi vuonna lienee lavoja jälleen uusissa paikoissa. Joka vuosi on nähty pienempiä parannuksia siellä täällä, esimerkiksi opastuksessa ja sijoitteluissa. Kirjasomen kohtauspaikka toimi vapaaehtoisvoimin koko messujen ajan Töölönlahti-lavan vieressä kutsuen yleisöä juttelemaan kirjailijoiden kanssa, hakemaan signeerauksia tai valokuvaamaan itsensä kirjailijan kanssa tai muuten vain. Minulla oli hostausvuoro sunnuntaina, jolloin otin vastaan kirjailijat Mari Renko ja Tanja Brummer sekä ekstrana Tiina Lifländerin, kun kulki siitä ohi. Kiva kuhina aina tällä osastolla ja huipputyötä innostuneilta kirjasomettajilta! Kirjailijoille vinkiksi myös; siellä saa käydä, jutustella ja vaikka jättää kirjansa selattavaksi somettajien selattavien kirjojen hyllyyn (tai jopa antaa kirjan vaihtohyllyyn, toimii kuten kirjastojen vastaavat paitsi että saa tuoda vain hyviä kirjoja).
Mitä muuta? Teos ja Siltala pitivät perinteisen oman tilaisuutensa kirjasomelle. Saimme kuulla kirjailijoita Maija Sirkjärvi, jonka Kiinteistö-kirjan aion lukea, Juhani Karila, Salli Kari ja Marjo Katriina Saarinen. Supersuositun Ester, teurastajan kirjoittaja Mariia Niskavaara esiintyi monella lavalla. Käännösoikeudet myyty jo 31 kielelle! Kansainvälisiä kirjailijoitamme olivat myös Iida Turpeinen ja Pajtim Statovci, joiden keskustelua en nähnyt, mutta tallenteena vielä mahdollista.
Erilaisia tunnustuksia jaettiin, Suomen Dekkariseura antoi Hornanlinna-tunnustuksen Leena Lehtolaiselle tämän merkittävästä panoksesta dekkarikulttuurille. Kirja-alan edistämispalkinnon sai Eläköön Oppiminen Oy:n Reena Linna (rahoittaja Suomen Messusäätiö). Suomen Tolkien-Seuran jakama palkinto parhaalle suomalaiselle fantasiakirjalle meni Emmi Itärannalle, Tietokirjailijapalkinnot Kai Ekholmille, Markku Heikkilälle, Jenni Räinälle, Ilkka Taipaleelle ja Vappu Taipaleelle.
Nyt on lukemista joksikin aikaa, hankin kuusi kirjaa messutarjouksista (ja sen yhden divarista): Anna Piiroisen Joan ja minä, Virginia Woolfin Orlandon uutena, Kaisa Katteluksen käännöksenä, Anu Kolmosen Paperijumalat ja Jessi Jokelaisen Epigenes-sarjakuvakirjan ja lahjakirjoja. Ensi vuotta odotellen! Yleiskuva messujen aukeamisesta alla Messukeskuksen/Omer Levin, muut omiani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti