maanantai 5. syyskuuta 2016

Pierre Lemaitre: Irène

Nyt aavistan, miksi Lemaitren dekkarit on suomennettu takaperoisessa järjestyksessä. Nimittäin tämä viimeisimmäksi julkaistu sarjan ensimmäinen osa, Irène, on jonkin verran erilainen kuin seuraajansa Alex tai Camille. Verisempi. Ja vähemmän koukuttava.

Myöhemmät, vaikka aiemmin suomennetut, lukeneet tietävät jo kirjan keskeisen sisällön, nimikin sen kertoo. Irène on Verhoevenin, tuon persoonallisen rikoskomisarion, raskaana oleva vaimo.

Karmea tarina, Lemaitren taidoilla tehtynä. Hän tekee yllättäviä rinnastuksia ja vaikuttaa vastakohdilla yhdistämällä hienostuneen elämän mitä raaimpiin rikoksiin, terävän älyn hulluuteen, silkan vihan ja julmuuden lempeyteen ja rakkauteen, mielettömyyden psykologiseen tajuun ja oivaltaviin yksityiskohtiin.

Mutta kummastuksekseni tässä kirjassa on jopa pitkäveteisiä kohtia, kuten murhaajan kirjeet ja lehtiartikkelit, joista kursivoidut lainaukset ovat kovin pitkiä ja tosiaan vähän tylsiäkin. Tämän jälkeen ei Lemaitren dekkareissa ole tuota ongelmaa, eikä ollut upeassa Näkemiin taivaassa -teoksessakaan.

Joka tapauksessa Irène on ällöttävän jännittävä älyllinen ja psykologinen dekkari, vaikka kirjailija vielä hieman hakee oikeaa, tehokkainta muotoa. Must-lukemista Lemaitren ihailijoille, kertoohan kirja meille Verhoevenin taustoja ja syitä siihen, millainen hän on ja mitä tapahtuu jatkossa. Kirjojen ystäviä kutkuttanee myös se, että murhaaja käyttää hyväkseen rikoskirjojen juonia "tapauksiaan" suunnitellessaan. Muun muassa Bret Easton Ellis mainitaan. Jos aloitat Lemaitren lukemisen tällä kirjalla, edessäsi on vielä monta tiukempaa koukkua.

Muualla: Annika Rakkaudesta kirjoihin -blogissa kirjoittaa Irènestä ja Camillesta samassa postauksessa.

Pierre Lemaitre: Irène. Suomennos Sirkka Aulanko. Minerva 2016.

9 kommenttia:

  1. Hauskaa, kuinka erilaisia me lukijoina toisinaan olemme! Minusta tämä oli sarjan paras :D Ja voi apua, Näkemiin taivaassa tuolla hyllyssä odottaa, mutta kun uutuudet... Johonkin rakoseen raivaan kyllä kirjalle tilaa. Olen varma rakastumisesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta erittäin hienoa, että tulee erilaisia mielipiteitä! Kiitos Annika, ja rakastuttavia hetkiä Näkemiin taivaassa -kirjan kanssa. Minäkin luen juuri yhtä viime vuoden uutuutta, joka on jostain käsittämättömästä syystä jäänyt silloin lukematta, ja on ihan mahtava (kotimainen). Noi viimeisimmät kun tuppaa viemään kaiken huomion...

      Poista
  2. Luin juuri kustantajan tiedotteesta, että sekä Näkemiin taivaasta että Alexista on tulossa elokuva!

    VastaaPoista
  3. Arja, kovin samaa mieltä olen kanssasi. Minulle sopii mainiosti kaksiosainen sarja ilman Ireneä, vaikka juoni kulkee ym. Taustoittaahan tämä mutta hyvin asiantila tuli muissa osissa taustalta. Raakaa nyt on, ymmärrän kyllä yskän. Kiinnostavaa on tausta-ajattelu kirjallisuusvaikutteisista verkikekkereistä. (Vahingossa julkaisin just oman juttuni, piti jemmata sitä viikkokaupalla, vaan klikkasin vahongossa "julkaise".)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri noin, tätä ilmankin toimivat myöhemmät kirjat mainiosti. Ja Näkemiin taivaasta tulee varmasti kiinnostava leffa, toivottavasti se tehdään tyylikkäästi eikä liian siirappisesti. Kiva kun julkaisit, juttusi on hieno, jälleen!

      Poista
  4. Kiitos ja kumarrus! Antoisaa (luku)lomaviikkoa sinulle!

    VastaaPoista
  5. Melko vaikuttava lukukokemus oli tämä. Minä siis pidin kovasti ja onpa kutkuttavaa kuulla, että mahdollisesti on parempaa vielä luvassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta Irene oli ehkä heikoin lenkki, ja sekin on täräyttävä, joten siitä voi päätellä jotain jatkosta. Happy reading, Elegia!

      Poista