Nuku lähelläni

Riku Korhonen aloitti kirjavuoteni ja kirjansa komeasti: yllättävä juonenkehittely sai valpastumaan, mitä, mihin tässä mennään? Minulla on käsitys - vaikken kaikkia ole lukenutkaan - että hänen kirjoissaan tärkeitä, jopa keskeisiä pohdinnan aiheita ovat naiset ja erotiikka miehen näkökulmasta, mutta tämän kirjan päähenkilö Teemu vietti ensimmäiset satakunta sivua aivan muiden asioiden parissa.


Hänen ulkomailla asunut ja pankkimaailmassa työskennellyt velipuolensa Tuomas on kuollut, ja Teemu matkustaa hoitamaan ikäviä käytännön asioita, kuten asunnon tyhjentämistä ja ruumiin tuhkausta. Teemu pohdiskelee monenlaista matkallaan, ja ajatuksia hänen elämäntilanteestaan on hauska lukea.

Mies on etsivässä vaiheessa, ilman työtä tai muita kiinnekohtia. Veljen kuoleman myötä perhettä, lapsuutta ja oma elämäntarinaa tulee käytyä läpi, saattaa meneillään olla jonkinlainen neljänkympin kriisikin. Jokin käännettä kaipaava ajanjakso joka tapauksessa.

"Kuin tuuli tai kuka tahansa ihminen olen noussut salaisuuksien seasta. Osa niistä on perhesalaisuuksia. Ne eivät ole kohtalokkaita salaisuuksia, vaan tavallisia nuhruisia ihmistyperyyksiä, jotka painavat mikeltä kun itse vasta kasvaa ihmiseksi. Aikuisena ne pitää puhua pois tai unohtaa. Minä olen vaiennut, enkä ole unohtanut. En ole kertonut niitä parhaille ystäville, en naisille joita olen rakastanut. Ne ovat minussa kuin luut, antavat muodon, kenenkään näkemättä."

Keskeinen teema on muutoksen tarve ja arvaamaton tulevaisuus; sekä Teemun omassa elämässä että maailmassa, etenkin taloudessa. Ja tietysti rakkaus, tai paremminkin sen etsiminen; yhteyden ja varmuuden etsiminen epävarmassa, yksinäisessä maailmassa. Tarinassa on myös ripaus trilleriä; veljen tekemiset herättävät kysymyksiä, joita Teemu yrittää selvitellä. Mitä tapahtui mielenosoituksessa, jossa veli kuoli? Miksi Tuomas oli mukana? Miksi hänen kotoaan löytyi musta hiihtomaski ja outoja avaimia?

Teemu tutustuu Tuomaksen työympäristöön, esimieheen ja tyttöystävään Ninaan. Ja taas mennään! Pian ollaan tilanteessa, jossa "...modernillakin miehellä on panohommissa suoritusportaan vastuu."
Seksillä ei kuitenkaan ylenmäärin revitellä, vaikka se on tärkeä osa väistämätöntä suhdetta Ninan kanssa. Nina etsii jotain, ja toivoo löytävänsä sen Teemusta. Molemmat ovat epäileviä, varovaisia, yksinäisiä, mutta ihmisentarpeessaan nälkäisiä ja rajuja. Teemu jää kaupunkiin ja hankkii työtä puutarhanhoitajan apulaisena. Puutarhajakso onkin kirjassa - ja Teemun elämässä - rauhoittava, tasapainottava, tunnepuolen myllerryksen vastapainoksi.

Tälle lukijalle kirja jää vähemmän myllertäväksi. Se on hieman epätasainen kokonaisuus, josta ei saa ihan kiinni, tai tarkemmin, henkilöt jäävät kaukaisiksi, Teemukin, vaikka hänestä paljon saa tietää. Ehkä se johtuu siitä, ettei Teemu itsekään oikein tiedä, mitä etsii, tai ei osaa etsiä niin, että epämääräisistä unelmista voisi tulla totta. Hän elää hetkessä, tunteen mukaan. Käsiteltäviä asioita on runsaasti, teksti rönsyää ajatuksenvirtamaisesti ja tunnelmat vaihtelevat. Hienosti Korhonen parhaimmillaan kirjoittaa, herättää ajatuksia ja välillä naurattaakin. Mutta jonkinlainen punainen lanka minulta välillä katosi. Alkuosasta pidin eniten. Loppukin on yllättävä.

Kirja kuvaavat Sanna Luettua-blogissa ja Minna Ilselässä. Kommenttien perusteella ristiriitaisia tuntemuksia on muillekin jäänyt.

Riku Korhonen: Nuku lähelläni. WSOY 2012.