Suojaton

Helmi Kekkonen on herkkä ja tarkka kirjoittaja, jonka vahvuus on kauniin kielen lisäksi tunnelman luominen; tunnelman, joka on hieman utuinen ja hämärä, petollisen kevyeltä näyttävä, mutta syvyyksiä luotaava.

Suojaton kertoo Isasta, tytöstä, jolla jo taaperona ei äidin mielestä ollut kaikki kunnossa. Eikä hän suostu puhumaan kuten muut. Isä ja neuvolan tädit rauhoittelivat: Meitä on monenlaisia, Isa on omanlaisensa. Äitiä, Hannelea, huolestutti silti. Ja syystä.

Isalla ei tosiaan ole kaikki kunnossa. Hän ajautuu ajatuksiin ja tekoihin, jotka tuhoavat häntä itseään. Miksi hän ei onnistu kasvattamaan kuortaan? Miksi hän jää suojattomaksi? Pitäisikö ihmisen suojan tulla ulko- vai sisäpuolelta?

Tarinan tunnelma on surullinen, pahaa enteilevä. Isan mieleen mennään liiankin syvälle; silti en saanut lopullisia vastauksia, eikä niitä kukaan voinekaan antaa. Kysymyksiä herää koko ajan lisää: Miksei Isa puhu? Olisiko perhe voinut toimia toisin? Vaikka nautin lukemisesta, jäin ymmälleni ja vähän ärtyisäksi; asiat jäivät turhan hämyisiksi, katosivat siihen utuun, joka leijailee koko kirjan läpi.

Tekstissä takerruin lillukanvarsiin: En pidä pitkistä kursivoinneista, ne hankaloittavat lukemista, eivätkä toimi tehokeinona. Isa nimenä on myös hankala, erikoinen ja siksi hieman outo - ehkä juuri se on syy nimen valinnalle. Luin sen usein sanaksi isä, mikä harmitti. Varsinkin, kun isä jää tässä taka-alalle, äidin omine ongelmineen opimme tuntemaan paremmin.

Pidän silti Helmi Kekkosen tyylin herkkyyden ja painavuuden yhdistelmästä, vaikkei tämä Valinnan kaltainen täysosuma minulle ollutkaan. Valinnassa on kaikki kohdallaan, sopivasti annosteltuna. Suojattomassa annostelusuhteita ja jopa ainesosia on osin muutettu, mutta tuttuakin on. Kuten teemat sukupolvet perheessä, lapsuuden vaikutukset, aikuistumisen karikot, päätökset, joilla on kauaskantoiset jäljet, vastuut. Isoja asioita jälleen pienessä sivumäärässä. Ja kaunis ulkoasu!

Luulen, että luen tämän vielä uudestaan, sen verran auki jääneet asiat jäivät kaihertamaan. Ehkä ymmärrän paremmin kypsyteltyäni. Siis vaikuttava, tunteita herättävä lukukokemus, joka jää mieleen, vaikka sitten vaivaamaan.

Kenelle? Sukupolvitarinoiden ystäville, psykologisten pienoisromaanien lukijoille, heille, jotka ovat herkkiä tunnelmille ja mielenliikkeille, kauniin kielen ystäville.

Muualla: Suketus ei kaivannut lisää, ei löytänyt turhaa. Karoliina puhuu enemmän äidistä kuin tyttärestä. Katja viipyy kauniissa kielessä. Kristalle teos kävi sydämeen. Lumiomena ajattelee sadetta.

Helmi Kekkonen: Suojaton. Siltala 2014. Ulkoasu: Satu Ketola.
Kustantajan lukukappale.