lauantai 29. marraskuuta 2014

Vuoden lukuhaasteet

Suhtaudun maltillisesti lukuhaasteisiin, joita blogistaniassa liikkuu, vaikka ne ovat toinen toistaan kiinnostavampia. En halua kahlita lukemistani. Ja usein huomaan herkullisen haasteen vasta, kun sen aika jo umpeutumassa (sama juttu kuin lehdissä tai tv:ssä, joissa yleensä huomaan tärkeän sarjan kohdassa 14/16).

Mutta Suketuksen haaste kolahti heti. Sotakirjat! Laji, jota ikinä en lukisi! Itsehuijaus hälveni, tietoisuus laajeni. Olen kenraali! Tosin osa kirjoista on vähän siinä ja siinä; esimerkiksi Kultarintaa en miellä sotakirjaksi, vaikka sota vaikuttaa tapahtumiin vahvasti. Mutta listasin, koska näin muiden niin tehneen. Toisaalta pari aiheeseen jotenkuten sopivaa saattoi jäädä listaamatta, joten tilanne lienee tasapeli. Esimerkiksi Kissani Jugoslavia kertoi sodan jaloista muuttaneista. Monta todellista sota-aiheista kirjaa kuitenkin luin, ja se oli hieno ja opettavainen matka. Kiitos Suketus!
  1. Ville Kivimäki: Murtuneet mielet.
  2. Anu Leskinen: Petojen aika
  3. Niilo Lauttamus: Korpipartio
  4. Niilo Lauttamus: Saappaat edellä
  5. Jenni Linturi: Malmi, 1917
  6. Markus Zusak: Kirjavaras
  7. Kate Atkinson: Elämä elämältä
  8. Sarah Waters: Yövartio
  9. Kjell Westö: Kangastus 38
  10. Antero Raevuori: Hävittäkää Helsinki!
  11. Heli-Maija Heikkinen: Viestikyyhkyupseeri
  12. Anni Kytömäki: Kultarinta 
  13. Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys
  14. Jani Saxell: Sotilasrajan unet
  15. Sirpa Kähkönen: Graniittimies
  16. Tanja Pohjola: Lintu pieni 
Tuulevin Italia-haasteen kanssa kävi köpelömmin. Tulos: nolla luettua kirjaa. Luulin Italian innostavan Helsingin kirjamessujen teemamaana olon vuoksi, mutta ei. Ohi meni, sori! Pari aiheen kirjaa on yöpöytäpinossa, ei luetuissa. Mutta jonain päivänä. Haaste oli silti hyvä, ja monta herkullista kirjaa siihen löytyisi.

Saksalaisten kirjailijoiden lukuhaaste oli itse asettamani, koska olin menossa Frankfurtin kirjamessuille. Muutama jopa tuli luettua - päähuomio messuilla ja niiden liepeillä keskittyi kuitenkin Suomen ja suomalaisen kirjallisuuden näkyvyyteen.

  1. Daniel Kehlmann: Minä ja Kaminski
  2. Wolfgang Eilenberger: Minun kolmikieliset kaksoseni
  3. Erich Maria Remarque: Musta obeliski
Lisäksi oli Karo Hämäläisen mainio Marraskuun lukuhaaste, 30 sivua kaunoa päivässä. Olen blogannut marraskuussa kahdeksasta kirjasta, joiden yhteissivumäärä on 3 361. Tällä määrällä päivätahti on ollut 112 sivua, mikä kuulostaa aika realistiselta. Reilu tunti päivässä. Eli haaste selätetty, odotetusti lukutoukalle. Haasteen juju olikin se, että muistutettiin (ilmeisen onnistuneesti) vähemmän tai ei lainkaan lukevia tästä hyvästä harrastuksesta, ajanvietteestä ja sivistymisen tavasta.

Oikeastaan on aika kiva, kun on jokin tietty teema, jota lukemisessa seurata. Mutta liian monta niitä ei näköjään pidä olla. Kirjan vuosi 2015 tuo paljon mahdollisuuksia. Meillä on jo Karon uusin haaste, Lukurauhan päivä, kalenterissa. Ja haasteen voi asettaa vain itselleen, jos kimppatoiminta ei innosta. Mitähän keksisi? Ensi vuoden haasteita jännityksellä odotellen.

















6 kommenttia:

  1. Onnittelut kenraalille. Hieno luettujen lista. :) Haasteiden kanssa pitää muistaa rento ote, jottei mene stressin puolelle. Itse olen tykännyt siitä, että haasteet houkuttelevat semmoisten kirjojen pariin, joita ei ehkä muutoin koskaan lukisi (loistavana esimerkkinä tämä sotahaaste).

    Jätin Marraskuun 30 sivun haasteen kokonaan väliin, kun sivujen laskeminen ei innostanut enkä kokenut sitä mitenkään omaa lukuharrastusta edistäväksi tai edes kovin mielekkääksi. Päiväsaldo lienee silti tullut täyteen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ja olet niin oikeassa tuossa, että haasteiden paras puoli on se, että löytää kirjoja, joihin ei kuvittelisikaan muuten tarttuvansa. Sisälläni asuu ilmeisesti pieni (hyvin pieni) insinööri, sillä joskus laskeminenkin voi olla hauskaa. Yleensä en kirjaa kirjojen sivumääriä, koska minustakaan sivumäärä ei ole pointti lukemisessa, mutta nyt marraskuun haasteen myötä laskin huvikseni yhteen blogattujen kirjojen sivut. En ollut yllättynyt, tiesin kuten sinäkin että oma saldo täytyy reilusti, mutta hauska oli tarkistaa se numeroin. Että ahaa, tämän määrän siis yleensä luen.

      Poista
  2. Mahtavaa, rouva kenraali! Kiva, että osallistuit haasteeseen ja haastoit itsesi. Kirjojen luokittelu osoittautui haasteessa hankalaksi ja itse ainakin pohdin useammankin kohdalla, onko sota "tarpeeksi" keskeinen teema kirjalle, jotta sen voisi laskea mukaan. Vaikka milloinpa sota olisi muka merkityksetöntä...

    Petojen ajan aion lukea jossain vaiheessa ja Sotilasrajan unet odottaa kirjastossa noutoa. Katsotaan, mitä tykkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hämmästyttävän moni kirja liippaa jotenkin sotaa, kun alkoi sillä silmällä tarkastella. Onnea itsellesi, luit aivan hurjasti aiheesta! Onnea Sotilasrajan unien kanssa, minulle se oli liian vaikea, mutta jotenkin kiehtoi kuitenkin.

      Poista
  3. Arja, olisin voinut kisata kanssasi vaikka natsoista, mutta huomasin Suketuksen haasteen liian myöhään, mutta onneksi huomasin, kiitos Kaisa reetan.

    Minuakaan Italian kirjallisuus ei nappaa, mutta Teräs teki poikkeuksen ja aion seurata Avallonea tästä eteenkinpäin.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, Italian kirjallisuus, kivi kantapäässäni (yksi niiistä). Yritän tutkia Avallonea suosituksestasi. Sotakirjahaaste oli hieno ja hämmästyttävä: niin yllättävän vieras aihe, niin yllättävän yleinen kirjallisuudessa ja niin yllättävän yleissivistävä. Meidän kaikkien taustaa.

      Poista