torstai 2. huhtikuuta 2015

Stoner

Stoner on herättänyt ihastuksen huokauksia lukijoissa, kuten kirjabloggareissa. Piti siis uteliaana minunkin lukea, etenkin Lumiomenan suosituksesta.

Päähenkilö Stoner on kotoisin syrjäisiltä Amerikan sydänmailta, maanviljelijäperheestä, joka kitkuttaa karua elämäänsä kovan työn ja tunnollisuuden voimin. Poikaa valmennetaan jatkamaan isän uraa ja hänet onnistutaan kustantamaan opiskelemaan - vanhemmat säästävät kaikessa, mutta viisaasti ymmärtävät, että koulutus helpottaisi elämän ankaruutta.

Mutta käy toisin. Kun Stoner pääsee opiskelun makuun, hän huomaa oman alansa olevan aivan muualla kuin maanviljelyksessä. Opiskeluaineet vaihtuvat englannin kieleen ja kirjallisuuteen, joihin hän syventyy samalla tarmolla ja ahkeruudella kuin aiemmin aikuisten antamiin velvollisuuksiin, nyt oman sisäisen motivaationsa ajamana.

"Joskus kirjoihin syventyessään hänet valtasi ymmärrys siitä, miten paljon oli asioita joita hän ei tiennyt ja kirjoja joita hän ei ollut lukenut, ja hänen tavoittelemansa seesteisyys särkyi hänen tiedostaessaan, kuinka vähän aikaa hänellä oli, kuinka paljon oli luettavaa, kuinka paljon opittavaa."

Hän jää yliopistoon opettajaksi ja muodostuu jonkinlaiseksi kulttihahmoksi yhteisössään. Yliopistomaailmaan nurjilta puolilta ei vilpittöminkään voi välttyä. Tuohon aikaan ei puhuttu sosiaalisista taidoista, mutta niiden puutteessa ja pakko sanoa - jo lapsesta opitussa minäkeskeisyydessään, jonka osin myönteinen puoli on "minä pärjään omin voimin" -asenne - hänen on vaikea luovia yhteisön kuvioissa, ja mies joutuu maksamaan siitä kalliisti. Tämä koskee myös perhesuhteita, tai etenkin niitä. Rakkaus Edithiin syttyy vahvalla liekillä, mutta avioliitto osoittautuu pettymykseksi molemmille, tärkeästä tyttärestä huolimatta.

Stoner taipuu muttei taitu - on se sitten hyväksi tai pahaksi. Hän löytää myös rakkautta, lukijan helpotukseksi. Tosin se ei tee hänen elämäänsä helpommaksi, päinvastoin. Suru leijuu Stonerin yllä kaikessa.

Herkkä on sana, joka Williamsin tekstistä nousee ensin mieleen. Kerrankin voin lainata kustantajan esittelytekstiä ja todeta sen osuvan nappiin: "Stonerin ansiot ovat yksityiskohdissa ja siinä herkkyydessä, jolla Williams kuvaa Stonerin elämää."

Stoner ei itse ole järin herkkä - tai ei vaikuta siltä. Hän on niin introvertti kuin olla voi, ja syntynyt onnettomuudekseen sulkeutuneeseen perheeseen, jossa kukaan ei koskaan kerro tuntemuksiaan tai mielipiteitään, saati kysy niiltä toisilta. Siksi hän ei osaa vielä aikuisenakaan eritellä omia tunnetilojaan, ei edes fyysisiä olosuhteita, vaan ajautuu tilanteisiin iskemättä nyrkkiä pöytään, vaikka ne olisivat hänelle vahingollisia. Tuo apaattisuus raivostuttaa ja turhauttaa lukijaa, mutta toisaalta miestä on helppo ymmärtää hänen taustansa kautta.

On hienoa nähdä, miten oma ala avautuu Stonerille ja palkitsee häntä henkisesti. Ja on surullista nähdä, miten hän ei huomaa omaa etuaan, ei edes lähimpiensä etua, omiin maailmoihinsa uppoutuessaan. Tai huomaa, mutta kovin myöhään.

Tarina ansaitsi uuden tulemisen: perushyvää kirjallisuutta, joka on ajatonta ja inhimillisyydessään aina koskettavaa. Mitä on hyvä elämä, kirja kysyy rauhallisesti ja vakavasti. Voiko epäonnistumisista ja menetetyistä tilaisuuksista muodostua jotain arvokasta? Miten paljon ihminen itse vaikuttaa omaan saldoonsa - pitääkö saldoa ylipäänsä laskea? Miten ihmisen arvojärjestys ja sitä kautta elämäntarina muodostuu?

Muualla: Ullan mukaan suruvireisen kirjan kanssa on pakko hengähtää. Leena Lumi on "tällaisen menneeseen maailmaan ja mielen sisäiseen sijoittuvan, hitaan, mutta paljon tarjoavan tarinan ylistäjä." Kaisa-Reetta kohtasi "ihmisyyden paljaimmassa ja kauneimmassa muodossaan." Suketuksen mukaan Stoner on "monella tapaa aivan huikea kirja." Häneltä löytyy lisää linkkejä.

Kenelle: Ajattomien inhimillisten tarinoiden ystäville, elämän ja ihmismielen monimuotoisuutta ihmetteleville, sensaatioita vältteleville, arjesta viehättyville, miettimään malttaville.

John Williams: Stoner. Bazar 2015. Suomentanut Ilkka Rekiaro. Alkuperäiskirja ilmestyi 1968. Hieno löytö Bazarilta!



14 kommenttia:

  1. Tämä on mahtava lukukokemus. Ihan herkisti. Vaikka toki Stonerissa on huonotkin puolensa, olisi tosiaan tehnyt mieli kehottaa ottamaan ohjat joskus omiin käsiin, eikä vain tyytymään ja lipumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta jos on kasvatettu tynnyrissä, jossa ohjaksista ei ole koskaan edes mainittu, voiko ne ottaa omiin käsiin? Ei tule edes mieleen. Hätkähdyttävintä minusta on juuri se, miten sattumanvaraista isojenkin asioiden löytäminen voi olla. Ja täysin uskottavaa. Surullista, mutta totta. Vaikka fiktiona kerrottua. En ihaile Stoneria henkilönä, mutta jotenkin kuvittelen ymmärtäväni. Siitä kirjailijalle pointsit ja kiitoskumarrukset.

      Poista
  2. Stoner odottaa minua jo kirjastossa, joten vain silmäilin tekstisi, mutta edelleen vain tulin vakuuttuneemmaksi siitä, että varmaan kirja tekee minuunkin vaikutuksen. Mulle kirjaa suositteli yksi lukupiiriläinen, mutta olen kyllä huomannut, että blogistaniassakin tästä on kirjoitettu aika lailla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna, luulen kyllä, että viehättyisit tästä. Ei se ole kirjaa suurempi, mutta jotain ikiaikaista viisautta siinä on, kerrottuna henkilökohtaisen kautta. Yhdistelmä on koskettava. Ja laadukas teksti ja suomennos antavat nauttia itse asiasta ilman häiriötekijöitä. Lukijaystävällisyyttä parhaimmillaan.

      Poista
    2. Minua juuri kiinnostaakin ikiaikainen viisaus henkilökohtaisen kautta kerrottuna. Odotukset senkun nousevat. :-)

      Poista
    3. Sama täällä, mitä mahdat pitää kirjasta :-)

      Poista
  3. Jäin miettimään, kun kirjoitit, että Stoner ei ole herkkä. Itse koin enempi niin, että hän on hallittu ja sen takana kyllä on paljon herkkyyttäkin. Miten tahansa, erittäin kokonainen romaanihenkilö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, hän ei vaikuta herkältä aistimaan edes omia tarpeitaan ja tuntemuksiaan, saati toisten. Herkkyys on hyvin syvällä, olisi parempi kuvaus. Hyvin ihmismäinen ihminen.

      Poista
  4. Minullakin on tämä nyt lainassa, tarkoitus oli ehtiä pääsiäisloman aikana tämä lukea (katsotaan, katsotaan). Kovasti on tosiaan kehuja kuulunut, vähän jännityksellä odotan tämän lukemista, mutta perushyvä lienee aina perushyvä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen utelias kuulemaan, mitä pidät! Kirja on perushyvä, mutta mitä ajatuksia Stoner henkilönä herättää? Happy Reading!

      Poista
  5. Stonerissa, sekä kirjassa kokonaisuutena, että sen päähenkilössä on outoa voimaa! Vaikka mies on sulkeutunut, eikä osaa tuoda aina tunteitaan julki, voima on aistittavissa, se siellä jossain, hyvin syvällä hänen sisällään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina, tai ei koskaan, paitsi kun intohimo on todella suurta, on kyse urasta tai ihmisistä. Liian syvällä?

      Poista
  6. Miten hienosti erittelet päähenkilöä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kiitos Tuija! Meistä kirjahulluista tulee näköjään pakosti myös psykologisia luonteenkartoittajia. Noin paperilla, tietysti.

      Poista