maanantai 31. heinäkuuta 2017

Milan Kundera: Olemisen sietämätön keveys


Loistavaa luettavaa tähän hetkeen ja mihin tahansa hetkeen: eurooppalainen rakkaustarina, yhteiskunnallinen analyysi ja filosofinen pohdinta ihmisenä olemisesta samassa paketissa. 1960-luvun lopulla tapahtuu paljon: Tereza ja Tomáš tapaavat. Venäjä valtaa Tšekkoslovakian. Sabina muuttaa pois kotimaastaan ja tapaa Franzin.

Näiden neljän tarinat kietoutuvat ajallisesti tuolloiseen Eurooppaan - tarkemmin Prahaan - mutta ajattoman ihmisyytensä kautta tiukasti myös tähän päivään. Yksityinen on yleistä - lempiteesini - näyttää jälleen voimansa. Tereza on äärimmäisen naisellinen, Tomáš naistenmies, joka jatkuvasta naisenkaadostaan käyttää nimitystä ”eroottinen ystävyys.”

Ääripäät korostuvat kirjassa kaikin tavoin: nimensä mukaisesti etenkin elämän keveys ja painavuus. Kumpi on parempi? Painavat sanat ja teot vs. musertavan raskaat taakat, kevyt ja huoleton onni vs. kevytkenkäisyys ja merkityksettömyys - ja niin monta muuta vastakohtaa, joita kirjan kertoja pohtii, näyttää ja laittaa henkilönsä elämään todeksi vastustamattomasti. Lukija on viety ennen kuin ehtii edes miettiä, mistä oikein on kyse.

"Me kaikki torjumme mahdottomana ajatuksen, että elämämme rakkaus voisi olla jotain kevyttä, jotain painotonta.

Jännittäviä vastakkainasetteluja on helppo havaita koko kirjan mitalta. Kuten syy, miksi Tereza suhtautuu kirjoihin kunnioittavasti: ne ovat hänelle lippu parempaan maailmaan.

”Hän saattoi taistella ympärilleen leviävää karkeuden maailmaa vain yhdellä aseella: kirjoilla, varsinkin romaaneilla, joita hän lainasi kaupunginkirjastosta.”


Tietenkin naisella on myös muita aseita, mutta jos nyt hetken keskitymme tähän, kuten kertoja vaikuttaisi usuttavan. Franz on tutkija, joka tekee töitä kirjojen parissa. Ja hän näkee asian täysin vastakkaisena:

”Franz piti kirjojen parissa viettämäänsä elämää epätodellisena. Hän kaipasi todellista elämää, rinnalla kulkevien ihmisten kosketusta, heidän huutoaan.”


Sabina on taiteilija ja sattumoisin yksi Tomášin eroottisista ystävistä. Henkilönä ei perinteisen naisellinen eikä miellyttävä, mutta looginen käytöksessään ja miessuhteissaan. Hän ei halua pysyvyyttä eikä varmuutta: se ei tee hyvää hänen taiteelleen. Vahva nainen, joka uskaltaa olla itsenäinen. Myöhemmin hän päätyy mahdollisimman kauas, Amerikkaan, siinä missä Terese tšekkiläiselle maaseudulle - vastakohdat jälleen.

Ihmisyyden tarkoitus ja haasteet, kommunismin uho ja tuho, hieno kirjallinen kerronta ja koskettava tarina. Ne kaikki yhdistyvät kirjassa. Olen tosi iloinen, että se tuli luettua! Leffasta on muistikuva, muttei se tehnyt vaikutusta. Enkä tämän jälkeen sitä kaipaa: en usko, että näin monitasoinen tarina voi olla filmillä yhtä mietityttävä ja vaikuttava. Pidin tekstin kiinnostavasta, ympyrämäisestä rakenteesta ja sen pohdiskelevasta tyylistä. Kertoja antoi mainion lisän ja juonnon lukemiseen.

Outo juttu: lukemassani versiossa (yhdeksäs painos) on suomenkieliset alkusanat, joiden olemassaolon keveyttä, painoa tai ylipäänsä merkitystä en ymmärtänyt: en tiedä, kuka tekijä oli ja millä lihaksilla hän esittelyn tekee (nimi oli, muttei muuta esittelyä). Mutta olen sitä mieltä, että sekä lukijaan että kirjaan pitäisi luottaa ilman selityksiä. Alkusanat toimivat ainakin tässä enemmän hämmennyksen herättäjänä kuin kirjan avaajana.

Milan Kundera: Olemisen sietämätön keveys. WSOY 1985. Suomennos Kirsti Siraste. Kansi Urpo Huhtanen.

Postauksella osallistun kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen, jota tällä kertaa isännöi Tuomas Tekstiluolasta. Paras haaste ikinä: olen lukenut jo viisi kirjaa, jotka todennäköisesti muuten olisivat jääneet hyviksi aikomuksiksi. Yllätykset ja anti ovat hämmästyttäviä. Aiemmat klassikkoni:


Kirjabloggaajien haasteita voi seurata Haastavaa lukemista -blogissa. 

Kenelle: Eurooppalaisuutta tutkiville, ihmissuhderomaanien ystäville, rakkauden kuvauksesta kiinnostuneille, ihmisen outoutta pohtiville.

Muualla: Kirjalla on erityinen paikka Mari A:n sydämessä. Lukunurkkauksen Anni pääsi huokailemaan tekstin kauneuden ja vaikuttavuuden johdosta. Ulla kehottaa kipittämään kirjastoon, jos kirja on vielä lukematta. Jokelle ei kirjasta ajoittaisestä ähkystä huolimatta tullut sanottavia vatsanväänteitä, vaikka moni asia ihmetyttikin. Surullinen ja kaunis, lohdullinen ja ankara, luonnehtii Eniten minua kiinnostaa tie -blogin Suketus, jonka jutussa on lisää linkkejä. Tätähän löytyy blogeista ilahduttavan paljon!

20 kommenttia:

  1. Ah, tämä! Olemisen sietämätön keveys teki minusta Kundera-fanin vuosituhannen taitteessa. Silloin ahnehdin - siinä määrin kuin painavaa tekstiä voi ahnehtia - useita Kunderan teoksia. Tämä on niistä parhaimpia.

    Pienenä anekdoottina on kerrottava, kun tämä kirja vei minut vuoristorataan! Voin huonosti useimmissa huvipuistolaitteissa, mutta mieheni lupasi ostaa Olemisen sietämättömän keveyden minulle, jos tulen hänen kanssaan vuoristorataan. Aina kun käyn Linnanmäellä, ajattelen Kunderaa.

    T. Lumiomenan Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska muisto, Katja! Kunderaa voisi lukea enemmänkin, vaikkei vuoristorataan pääsisikään :-)

      Poista
  2. Olen lukenut tämän joskus toosi kauan sitten, mutta muistijälki on jo aika olematon. Jostain syystä Kunderan Identiteetti jäi vahvemmin mieleeni, vaikken siitäkään kyllä enää juuri mitään muista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten mulla leffasta, muistan vain jotain hämäriä hahmoja :-) Mutta olenpa iloinen, että tämä tuli luettua, yllätyin kovasti myönteisesti.

      Poista
  3. Moniuloitteinen kirja.

    Luin oman bloggaukseni, siinä oli hajanaisuudesta huolimatta paljon sellaista mitä oli mukava lukea nyt. Kuten kirjoitin, kaikesta huolimatta tämä on loistoteos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä se on minunkin mielestäni, loistoteos ja kiehtovan moniulotteinen.

      Poista
  4. Minullakin lukemisesta jo ikuisuus, mutta muistan sen painavan jäljen jonka Olemisen sietämätön keveys jätti. Ja sen sietämättömän ärtymyksen jonka Philip Kaufmannin elokuva laimeudessaan herätti. Väärä ohjaaja. Joku Andrzej Wajda olisi osannut paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai, se leffa oli siis oikeasti laimea, eikä vain huonon muistini takia? Hyvä kuulla, kiitos!

      Poista
  5. Olen lukenut tämän kirjan joskus vuosia sitten, opiskeluaikojeni alussa. Muistelen pitäneeni kirjasta, mutta sisällöstä ei selvästikään ole jäänyt mitään konkreettista mieleen. :) Uusintaluku voisi olla kiinnostava kokemus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, tunnelmat jäävät kirjoista mieleen, ei juuri muu. Olin aika häikäistynyt tästä, ehkä se jää mulle mieleen.

      Poista
  6. Olipas mukava lukea tämä postaus. Luin tämän lukioaikana ja nyt kirja palautui mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en olisi lukioikäisenä varmaan jaksanut lukea koko kirjaa tai tajunnut siitä yhtään mitään. Jotenkin nyky-Euroopan tilanteen kannaltakin nyt oli hyvä hetki lukea. Euroopassa kuohuu aina!

      Poista
  7. Luitko alkusanat ennen vai jälkeen oman lukuprosessisi? Olen päätynyt siihen, että luen vasta jälkisanoina. Usein alustuksissa paljastellaan liikaa.

    Viritit omai lukumuistojani, jotka sekoittuvat kirjan filmatisointiin. Oi aikoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yleensä vasta jälkeen jos silloinkaan, mutta nyt kun kyseessä oli vanha ja minulle tuntematon kirja ja kirjailija, ajattelin, että saisin alkusanoista jotain infoa ja taustaa lukemiseen. No, en saanut :-) Joten systeemisi on hyväksi havaittu. Oi aikoja, niinpä! Jotenkin kirja sai uutta tasoa siitäkin, kun tietää Euroopan nykytilanteen.

      Poista
  8. Olen lukenut tämän lukioikäisenä ja uudelleen joskus kolmekymppisenä. Molemmilla keroilla pidin kovasti, mutta varmaan eri syistä. Luulen, että nuorena ihmissuhteet kiinnostivat muita teemoja enemmän. :) Mutta hyvä kirja toimii tietysti juuri niin: avaa eri kerroksiaan eri lukukerroilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saattaa olla Liisa, että nuorempana olisi keskittynyt parien välisiin asioihin enemmän kuin nyt! Tuo on niin totta: on laatukirjan - ja klassikon - merkki, että se toimii kaikkina aikoina, on sillä tavalla ajaton.

      Poista
  9. Tämä on pitänyt lukea pitkään, olen pokkaria joskus käsissäni jo tutkiskellut kirjakaupassa. Vaikuttaa postauksesi perusteella entistä enemmän siltä, että pitäisi tarttua. Kerronnan monikerroksisuus saa kirjan kuulostamaan erityisen antoisalta luettavalta, ja se vielä yhdistettynä ihmissuhteiden ainaisiin koukeroihin "eroottisine ystävyyksineen". :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin paljon kerroksia, niin paljon maita, niin paljon eroottista ystävyyttä... Onhan sun pakko lukea tämä. Miten pe perinteinen tapaaminen, saat kirjan?

      Poista
  10. Minä olen tämän kirjan suhteen vähemmistössä (onkohan siellä ketään muuta). Minusta tämä oli kuiva, siis teksti on tyyliltään kuivaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä! Joku sanoi tätä tylsäksi, onko tuo samaa? Minuun upposi, mutta olenkin kuiva tyyppi :) Leffa, se vähä minkä muistan, oli tosi tylsä.

      Poista