perjantai 28. heinäkuuta 2017

Mikko Aaltonen: JHT - musta lammas

Hiphopista en tiedä mitään, mutta aika moni tietää, kun katsoo Cheekin myyntilukuja ja yleisömääriä: monet tututkin ovat täpinöissään. Eikä hänen näkemistään ja kuulemistaan ole tällä vuosikymmenellä voinut välttää vaikka olisi halunnut, sen verran isosti hän ollut esillä kaikissa kanavissa. Vain elämää -sarja nosti hänet lopullisesti joka mummon tietoisuuteen (itseltäni se kyllä jäi katsomatta, mutta kirjamessut paikkasivat).

Ilmiöt aina kiinnostavat, samoin uratarinat. Siksi tartuin Jare Henrik Tiihosen elämäkertaan kun se hollille sattui. Kirja on ammattimaisesti tehty kuvaus miehen tekemisistä lapsuudesta lähes nykypäivään, tarkemmin sanoen noin viime vuoden alkuun. Hän kertoo päiväkirjamaisesti omalla äänellään, omilla sanoillaan - Aaltosen napakasti kirjaamana - elämänsä tärkeimmät käänteet ja uraansa vaikuttaneet asiat, joista suurin on rakkaus musiikkiin.

Kirjassa on hyvä kierre, kuten Tiihosen urallakin on ollut. Saamme käsityksen vaatimattomista lähtökohdista tulevan räppärin haasteista, ensin kotona ja koulussa, sittemmin musiikkibisneksessä, samoin hänen luonteestaan ja ajatusmaailmastaan. Kiinnostavaa seurata kehitystä näissä! Tinkimättömyys on yksi periaate - mikä on vienyt miehen paitsi menestykseen, myös konflikteihin - ja jatkuva eteenpäin meno toinen. Tiihosella on koko ajan selkeä visio seuraavista stepeistä ja siitä, miten hän ne toteuttaa. Mitään ajelehtimisia virran armoilla ei tämän kaverin repertuaariin kuulu. Hän on ensisijaisesti muusikko, mutta myös yrittäjä, joka pyörittää firmaansa pilkuntarkasti ja itseltään paljon vaativasti.

Puhuuko kirjassa
Cheek vai Jare? Mielikuvaksi jää, ettei raja ole puhujalle itselleenkään täysin selvä. Ensin hän pyrki erottamaan nämä kaksi, mutta se kävi suosion myötä vaikeammaksi. Ei ihme, jos pää on (ollut) pyörällä, sen verran suureen kuvioon hän itsensä onnistui asettamaan. Nuorena aikuisena tapahtuu muutenkin paljon, vaikkei ammatti olisi julkinen. Kuten tässä: muutto Lahdesta Helsinkiin ja sopeutuminen uuteen ympäristöön, kaveripiirin muutokset, naissuhteet… Välillä hän on king of the world, välillä maassa kuin kastemato: diagnoosi ja lääkitys kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön ovat helpottaneet oloa, mutta perusluonne ei tietenkään muutu. Kun taivaita tavoittelee, matkalla varmasti joutuu taistelemaan tiensä muutamankin ukkospilven läpi! Ihminen on sellainen, ettei pää ehdi kaikkeen mukaan, kun nopeasti tapahtuu paljon, ja sen on saanut Jarekin oppia kantapään kautta.

Puhekielistä (voimasanat
poistettu) jutustelua on mukava lukea. Aaltonen on tiivistänyt paljot puheet sujuvaksi ja helposti seurattavaksi tekstiksi, joka rehellisenoloisena uskaltaa ulottua nolonkin puolelle. Nuoren miehen uhoa, kavereiden kanssa hölmöilyä ja kuittailevaa ähäkutti-meininkiä, niin että lukijaa välillä hirvittää, välillä harmittaa ja joskus naurattaa, vaikka perusvire on vakava - huumorikirjasta ei ole kyse. Tiihonen tekee kirjaa tosissaan, kuten uraansakin. Elämäkerrat ovat usein tylsää hymistelyä, silottelua tai faktojen luettelointia: sen Aaltonen ja Tiihonen taitavasti välttävät. Minä-puheen lisäksi mukana on perheen, kavereiden ja kollegojen Jare-kokemuksia, mitkä tuovat lisäperspektiiviä ja vaihtelua lukemiseen, samoin kuvaliite.

Ja tietysti pari videota piti katsoa kirjaa lukiessa: suurin osa Cheekin biiseistä kertoo suoraan samaa tarinaa kuin kirja, ne ovat totta, mitä hän painottaa usein. Ei minusta räp-faniksi ole, mutta arvostan uurastusta ja lahjakkuuden täysimääräistä hyödyntämistä, ja sitä jotain vaikeasti määriteltävää karismaa, jota tähdiksi nousevilla on.

Kirja julkaistiin viime vuoden lokakuun ensimmäisellä viikolla, ja suuren kysynnän vuoksi kustantaja sai saman tien tilata toisen ja heti perään kolmannen painoksen, yhteensä 50 000 kirjaa. Helsingin Kirjamessujen nimmarijonossa en jaksanut seisoskella, mutta kiilasin sen verran, että sain napattua messuraporttiin kuvan teille ja etenkin eräälle Cheek-fanikaverilleni (Jaren omia sanoituksia lainaten: sä tsiigaat voittajaa). 

Mikko Aaltonen: JHT - musta lammas. Otava 2016.

Kenelle: Pikakurssia Suomi-hiphopiin kaipaavalle, uraa tekeville, kasvutarinoiden ystäville, lahtelaisille (fanit ja räppärit jätän itsestäänselvyyksinä listalta pois).

Muualla: Mikäli Jaren ura kiinnostaa, tässä se on koottuna ja tiiviisti, sanoo Notkopeikko. Myös Nousu.net kertoo kirjasta. Yritysvalmentaja ihailee etenkin Cheekin työmoraalia. Jaana pitää kirjaa tajunnanräjäyttävänä. 

Liiga Music Oy:n YouTubessa tunnelmia Jaren ensimmäisistä kirjamessuista, kohdasta 2:53 alkaen.

Helmet-haaste 2017 kohta 36: Elämäkerta tai muistelmateos. 

6 kommenttia:

  1. Selailin tämän kirjan. Olen käynyt Cheekin parilla keikalla ja kaverin työmoraali on korkea. Minusta Cheek on Suomen ykkönen omassa genressä, vaikka useat muutkin ovat hyviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjaa oli kiva lukea, se ei hymistele eikä ole mainosmainen, vaikka kuvillaan. Hyvä esimerkki työn tekemisen puolesta kaveri on.

      Poista
  2. Kuuntelin tämän äänikirjana ja yllätyin kyllä positiivisesti. Kuuntelin Cheekin musiikkia ihan alkuaikoina ennen hänen suursuosiotaan, sittemmin hän ja hänen musiikkinsa jäänyt vähän taka-alalle ja siksi pidinkin erityisen paljon siitä, kuinka paljon tässä kirjassa kerrottiin juuri noista alkuvaiheista. Hienosti tuli myös esille juurikin se työn tekeminen ja määrätietoisuus, jota noin suureksi tähdeksi nouseminen on vaatinut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äänikirjana toimisi varmaan erinomaisesti! Uratarina on selkeästi kuvattu, ja Lahden ja kavereiden iso merkitys Jaren elämässä. Ja sen ison työn tietysti.

      Poista
  3. En ole kirjaa lukenut, mutta kävin kuuntelemassa Helsingin kirjamessuilla kun Cheek esitteli kirjaansa. Mietin silloin että tämän ehkä voisi lukea. - Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin tehty elämäkerta, jota oli kiva lukea, ei kuljeta tähdissä vaikka tähdestä onkin kyse. Kannattaa lukea. Kiitos samoin hyvää viikonloppua, Anneli!

      Poista