torstai 6. heinäkuuta 2017

Onko teillä tämmmöistä, että päätätte pestä pakastimen?

Sinikka Nopolan kirjaa on vaikea unohtaa, kun päättää mökillä pestä pakastimen. Sen vähäinen sisältö alkaa aistinvaraisen havainnoinnin perusteella vaikuttaa lievästi epäilyttävältä, tuumii mies, ja uusi satokausi pian tulossa - ei auta, pestä pitää! Sitäpaitsi kesäsää suosii sisätilapuuhailua.

Töpseli irti, jääkimpaleet pois ja asiaan. Pakastimen kapea ja korkea muoto asettaa omat haasteensa, mutta isommistakin tässä elämässä on selvitty. Kauhaa ja muita ulottuvuusapuvälineitä käytellen sisus on pian pesty. Haasteellisin on pohja, jonne en ylety muuten kuin hökötintä kallistamalla ja seisomalla itse sen tukena. Onneksi on vatsaa sen verran, että voin sen varassa pidellä laitetta tarkkaan harkitussa kallistuskulmassa siten, että yletyn alas asti. Pesu, toinen, pesu, huuhtelu. Hiki tulee. Kaivossa riittää onneksi puhdasta vettä, kun jaksaa kantaa.

Mitä ihmeen tummia roiskeita laitteen ulkopinnassa on? Hetken välähtää mielessä nolous, onko punaviinilasin kanssa tullut liikuskeltua jonain hämäränä yönä. Mutta ei, ei ole punaviiniä, ihan tavallista rapaa vain. Jonka ilmestymistä tiloihin, joissa kukaan ei koskaan liiku ulkokengillä, saattaa herättää ihmetystä. Kun tahrat jököttävät itsepäisesti paikoillaan, vaikka rättini on niitä raatelevinaan, mieleen tulee himottava ajatus, joka saa veden kielelle. Minulla on hankausvillaa keittiön kaapissa! Sekunnin sadasosassa muistan, että mies on tuskin lopettanut muistuttelun neljännesvuosisataa sitten tapahtuneesta insidentistä, jossa hankasin silloisen kodin puiset vintagekaapinovit hankausvillalla, eikä se tehnyt niille hyvää (mutta ne todella olivat likaiset!). Pidättäydyn mielijohteesta, nielaisen, ja huomaan roiskeiden lähtevän kuuliaisesti jynssäämällä.

Kas, mikäs kori pakastimen vieressä on? Vilkaisen pikaisesti sisältöä, ja sieltä löytyy jos jonkinmoista aarretta. Tämä lasten lelu! Ja paita, jonka luulin kadottaneeni. Kaivan koria, siirrän tavarat tarvittaviin ja ei-tarvittaviin. Pölyisiä kaikki, pitääpä samalla pyyhkäistä. Kunnon keko siitä lopulta kehkeytyy. Jokin esine, jonka käyttötarkoituksesta et ole varma. Jokin toinen, kolmas ja kolmastoista esine, joiden melko varmasti arvelet liittyvän kalastukseen. Mölkkypeli, miten tätä pelataan? Pitäisikö mennä koettamaan? Tietysti - mutta niin, se pakastimenpesu. Takaseinä on vielä koskematta ja huuhtelut kesken.

Vaihdat jälleen pesuvettä ja alat pestä takaseinää. Se on vasten ikkunaa, jonka laudan huomaat karmean likaiseksi. Hämähäkinverkkoja ja sitä roskaa, mitä luonnosta syntyy. Kumma kyllä, ettei se sisätiloissa näytä lainkaan luonnolliselta. Pakko pestä heti! Seinä pakastimen takana näyttää hähmäiseltä, milloinkahan se on viimeksi putsattu? Nyt on hyvä tilaisuus, kuumat vedet pesuaineineen valmiina ihan käsillä.

Seinähirsiä jynssätessä katse osuu pakastimen toiselle puolelle, johon on kasattu talvikylmien varalle lämpöpatterit. Mutta niiden takaa pilkottaa kasa tuntematonta roinaa. Ainakin siinä näyttäisi olevan kauko-ohjattava auto tarvikkeineen, urheiluvälineitä, ja ovatko nuo hiirenloukkuja? Kätevä emäntä purkaa rojukasat, pyyhkäisee ja huuhtaisee kaiken, asettelee tavarat ojennukseen ja kääntyessään jälleen pakastimeen päin muistaa sen pesun olevan kesken. Nyt valmista, hän komentaa itseään! Jos silmissä hämärtää, se on huonoa kuntoa, ja siitä pääsee rivakalla puuhailulla.

Takaosan pesu, huuhtelu, lisää huuhteluvettä, toinen huuhtelu. Kaivolla käynti vettä hakemassa katkaisee meditatiivisen jynssäyshetken ikävästi, mutta ymmärrän, maalla on mukauduttava olosuhteisiin. Lopulta keräät ämpärisi, pesuräsyt, kauhat ja muut apuvälineet viedäksesi ne pois, ja täydessä kuormassa taiteillessasi ahtaissa tiloissa isket jalkasi kipeimmän kohdan, vaivaisenluun, siihen tuvan penkin jalkaan, johon aloittelevat mökkikävijät aina (etkä sinä koskaan). Vesi lentää pitkin lattiaa.

Nilkutat hakemaan kuivauspyyhettä. Konttaillessasi mies tulee pihanrakennushommista kysymään, miten menee. Viisi tuntia on kuulemma jo kulunut. Soperrat jotain sekavaa, sinut viedään saunaan, josta hoipertelet sänkyyn ja vaivut koomaan. Viimeisissä tietoisissa ajatuksissasi kadehdit Sinikka Nopolaa, jonka pakastin on takuuvarmasti tahraton ja tuoksuton ja joka riippukeinussaan kirjoittaa miljoonayleisön kaipaamia kirjoja. Sitäpaitsi hänellä on sisko, jolta voi aina kysyä apua, jos vaikka tahrojenpoistossa on ongelmia.

Kun mies seuraavan kerran sanoo, että pakastin pitäisi pestä, parkaiset kauhusta, juokset mustikkametsään, etkä palaa sieltä ennen iltahämärää. Ei siinä valossa enää näkisi pakastinta pestä.

Kiitos innoituksesta Sinikka Nopolalle. Lue originaalikirja ja siitä juttu täältä!




15 kommenttia:

  1. Ahahhaaa, tää on ihana! Ei, meillä ei ole tommoista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei vai ole? Hmm, miten teillä sitten pakastimet pestään?

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos Eila, ja kiitos Sinikka Nopolalle! Tällä viikolla kaikki tekemäni tuntuvat tuollaisilta.

      Poista
  3. :)) Hiki ja nauru tuli postaustasi lukiessa, mutta vain ihan kollegiaalisesti, sillä totuuden hetki koittaa. Sato- ja jahtikausi ovat taas kuten aina joka vuosi yhtä yllättäen edessä. Vuosi vuodelta vain pakastinarkku syvenee ja -kaappi lootineen ja kulmineen kenkkuilee ulottuvuuksien ulkopuolelle, pirskeles....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kollegiaalisuudesta. Ei ollut helppo homma. Tsemppiä ja osallistuvia ajatuksia vastaavan tekoon!

      Poista
  4. :) Onneksi minulla on kätevä isäntä, joka suit sait sukkelaan sulattaa ja pesee pakastimet ja tekee muutkin kotityöt ja niitä pakastimiakin on kolme. Ikkunanpesuihin ei ole vielä osallistunut, mutta kaikki muu käy. Minä saan rauhassa lukea :) Me ollaan selvästi Jing ja Jang. Minulla on kaikkia suunnitelmia, joita mies sitten suorittaa, kun ei osaa olla yhdessä kohti. Paistan sitten mustikkapiirakkaa ym. ahertajalle. Minulla on sitten omia remppajuttuja, hiomista ja maalausta sekä puutarhatyöt, joihin mies ei saa koskea, ainoastaan raivaussahaan ja moottorisahaan. No nyt tämä laajenee ja laajenee...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, meillä taas ikkunanpesu on ehdottomasti miesten homma! Paitsi mökillä, jossa mun ulottuvuudet riittää. Remppajutut on hänen ja kaikki käden taitoa vaativat, puutarhajuttuja välttelemme molemmat :-) En ole yhtään martta, ja siksi joskus tuntuu hassulta tämä kahden huushollin ylläpito - mutta tässä iässä rutiinilla sujuu perushommat. Ala vaan kirjata oma juttu Onko teillä tämmöistä että...

      Poista
  5. Siis tää on niin paras! Ehdottomasti paras lukemani teksti tänään. :D

    VastaaPoista
  6. Hahaa, meillä on just tommoista!

    Paitsi niinä päivinä, kun huomaan että ilta on tullut enkä ole vielä saanut päätettyä, mihin kesken olevista hommista tänään ryhtyisin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erja, keskity. Huomenna on Pakastimen Pesupäivä. Mä annan taustatukea täysin voimin.

      Poista
  7. Jotenkin kovin tuttua! :D Kiitos mainiosta tekstistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jonna, ja terveisiä rentouttavalta kesämökkilomalta :)

      Poista