lauantai 9. helmikuuta 2019

Merete Mazzarella: Varovainen matkailija

"Lähdin ja palasin, lähdin ja palasin, yhä uudestaan sain kokea, että oli onnellista palata." 

Merete Mazzarella kertoo viehättävällä ja ajatteluttavalla tyylillään matkustamisesta. Hän on tehnyt ja tekee sitä paljon, mutta ei levottomuudesta tai seikkailunhalusta. Miksi siis? Elämää ja maailmaa nähneen kirjailijan pohdintaa on nautinnollista lukea. Eikä aihe tietenkään - kirjailijan tavalle uskollisesti - rajaudu vain matkustamiseen, vaan syvenee sinne tänne ilmastonmuutoksesta isäsuhteeseen, ystävyyksistä vessan lukon toiminnan tärkeyteen.

Kirjailija on diplomaatin tyttärenä päättänyt jo 15-vuotiaana matkustamisen saavan riittää. Ihan niin eivät asiat ole menneet, mutta hänelle on kehittynyt omanlaisensa suhde paikanvaihtoon, jota matkailuksi kutsutaan. Tai hui sentään, turismiksi - jos ei onnistu olemaan "vierailulla", mikä on jo yleisesti hyväksyttävämpi matkailun muoto. Turistista vielä alempana arvoasteikossa on risteilyturisti, hän arvelee. Ja risteilyistä hänellä on paljon kokemusta.

Kieltämättä olen risteilyturismia itsekin ihmetellyt. Mikä saa ihmisen usein kerran toisensa jälkeen ahtautumaan laatikkoon, joka heitetään seilaamaan pitkin syviä meriä? Toimimaan ohjatusti ja aikataulutetusti, sen saman laatikon sisällä viikkokausia, korkeintaan pikaisin maissa piipahduksin? Puhun nyt, kuten kirjakin, pitkistä risteilyistä, en päivän tai parin lähiristeilyistä. Luulenpa nyt ymmärtäväni motiivia paremmin. Tuttuus, helppous, turvallisuuden tunne, kauniit maisemat, mukavat puitteet. En ole silti valmis vielä kokeilemaan.

"Camus saattoi pitää pelon hetkeä matkan tärkeänä - niin, ehkä suorastaan välttämättömänä - antina, mutta risteily ei ole siinä mielessä matka."

Mazzarella kuvaa risteilyjen historiaa, käytäntöjä ja kokemuksiaan asiantuntevasti ja usein hihityttävän herkullisesti. Havaintojensa lomassa muistelee tärkeitä ihmisiään sekä tekee mainion innovaation: koska risteilykansa on joka tapauksessa lähinnä seniori-ikäistä, voisiko risteily ratkaista vanhustenhoito-ongelman?

"Paljon pienenpieniä hyttejä, ei mitään luksusta mutta runsaasti matalapalkkaista henkilöstöä - ja sitten vain niin kauas merelle, että omaisten ei tarvitse enää välittää, ja koko hoito veroparatiisin mukavuuslipun alle." 

Saamme myös kuulla, miten hän ja hänen miehensä ihastuvat Australian no worries -meininkiin ja vierailevat siellä kirjan mittaan peräti kahdesti, eivät tosin laivalla.

"Kohtaamamme ihmiset ovat näet valtavan ystävällisiä ja luotettavia. 'Meidän täytyy tavata uudestaan', he sanovat kun on tavattu ensimmäistä kertaa, ja sitä luulee kohteliaisuusfraasiksi, mutta toisin kuin amerikkalaiset he tosiaan ottavat yhteyttä, usein jo seuraavana päivänä."

Vaikka kirjailija on varovainen matkailija, hän ei kulje silmät ummessa. Hän tietää hyvin muun muassa niin Australian alkuperäiskansojen ongelmat kuin matkailun ilmastovaikutukset, jotka eivät risteilijällä ole juuri lentoa pienemmät.

"Kuinka paljon juuri meillä, jotka olemme jo saaneet niin paljon, oikeastaan on oikeus nauttia? Nauttia kuluttamalla - elämyksiä ja resursseja?"

Kirja antaa paljon lukuvinkkejä, sillä - jälleen tutulla tyylillään - kirjailija ripottelee tekstiin runsaasti siteerauksia. Hämmästelen aina hänen muistiaan, tai ainakin erinomaista arkistoa, josta hän osuvasti teosten ja kirjailijoiden nimiä ja otteita suoltaa. Ja myös hänen jatkuvaa uteliaisuuttaan oikeastaan kaikkea kohtaan, etenkin ihmisiä. Kohottava, virkistävä ja fiksu teos, jonka lukemisesta jää hyvä ja vilkas mieli.

Olin erityisen iloinen tästä kirjasta juuri nyt, koska tuskastuin jo luettaviini alkuvuonna. Yritän lukea Lars Sundin Missä musiikki alkoi -teosta, Finlandia-ehdokasta, mutta takkuilee pahasti. En tunnu pääsevän pikkutarkan elämänkuvauksen imuun (yritän edelleen). Katja Kärjen esikoinen Jumalan huone on komea ja vahva romaani, jonka luin sujuvasti mutta jäin vaikuttumatta: kolmen sukupolven näkökulma ja kuljetus sotien kautta tähän päivään kaikkine kasautuvine traumoineen tuntuu niin loppuun kalutulta aiheelta. (Vaikka kuinka jokainen perhe on onneton omalla tavallaan.) Johanna Laitilan Lilium regale taas vieraannutti heti fyysisyydellään, kielellään, joka rehevyydessään väsytti minut alkuunsa. Tunsin itseni inhoksi nirppanokaksi: kirjailijat ovat tehneet vuosien työn ja hienot teokset, ja minä vain valitan, ettei "oikein nappaa". Pelkäsin jo, että lukuelimeni on jotenkin vinksahtanut enkä vain enää pysty keskittymään kunnon kirjaan - mutta Mazzarella pelasti, ja lukeminen alkoi taas tuntua antoisalta. Monta kovaa nimeä odottelee yöpöydällä!

Kenelle: Matkustaville tai siitä haaveileville varovaisille, risteilyjen iloja ihmetteleville, maailmasta ja ihmisistä kiinnostuneille sivistyksen ystäville.

Merete Mazzarella: Varovainen matkailija. Tammi 2019. Suomennos Raija Rintamäki. Päällys Emma Strömberg.

Helmet-haaste 2019 kohta 49: 2019 julkaistu kirja. 

8 kommenttia:

  1. Kommentti vähän asian vierestä: Ihmettelen Mazzarellan tuotteliaisuutta. Kirjoja vähän väliä. Miten hän oikein ehtii?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, eläkkeellä ehtii? Risteilyillä hänellä on kone mukana ja hyvää kirjoitusaikaa kirjan mukaan.

      Poista
  2. Minäkään en lähtisi kovin mielellään risteilemään. En jaksaisi sitä jatkuvaa juhlaa yltäkylläisine aterioineen ja joutilaisuuksineen. Kun olen mennyt ulkomaille, olen aina halunnut eniten olla siellä arjen keskellä ja katsella, miten ihmiset elävät, paitsi kolmen sukupolven reissuilla on oltu keskenämme ja nautittu uima-allaselämästä.

    Mazzarellalla taitaa olla jo aikamoinen rutiini tämäntyyppisten kirjojen kirjoittamisessa, ja Antti Eskolan kirjan nimeä lainaten "vanhanakin voi ajatella", muutoin riennot vähenevät. Tämä siis omaksi arvauksekseni Margitin ihmettelyyn.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama minulla matkustamisen suhteen, Marjatta, ja kiitos päivän nauruista. Vanhanakin voi ajatella, toden totta, Mazzarella on siitä erinomainen esimerkki.

      Poista
  3. Minulla on Mazzarella vielä kokonaan tutustumatta, vaikka useampaan kertaan on lukulistalle päätynyt. Pitänee ihan oikeasti tehdä asialle jotain - ainakin viimeistään eläkkeellä :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen juu - mulla on eläkelistalla kans joitakin kirjailijoita, mutta nämä haluan lukea heti ja välittömästi. Tämä on yksi parhaita ja kuvaa hyvin kirjailijan parhaita piirteitä, voisin ehdottaa vaikka alkamaan tällä Mazzarella-urasi, Minna.

      Poista
  4. En ole lukenut vielä yhtään tämän vuoden uutuuskirjaa, sillä mitään kovin innostavaa ei ole tullut vastaan. Mutta tämän varasin kirjastosta ja odottelen kyllä innolla. Kirjan teemat kiinnostavat, ja Mazzarella on ollut jo pitkään sellainen kirjailija, jonka tuotantoon olen halunnut tutustua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai sulla oli sama, MarikaOksa - tällä minä pääsin hyvin tämän lukuvuoden imuun. Ja jos Mazzarella ei ole tuttu ennestään, tämä on hyvä valinta tutustua häneen.

      Poista