Martta Kaukonen: Terapiassa

Kirja ei ole nimestään huolimatta mikään self-help tai mielenterveyden uuden hoitomuodon esittely, ei edes autofiktio, vaan pääsee yllättämään täysin.  

Usein tekee mieli aloittaa kirjan kuvailulla jollain puuskahduksella, tyyliin "voi ei!" tai "upeaa!" mutta olen vältellyt niitä turhan kliseisinä. Nyt sanon kuitenkin: huh huh. 

Martta Kaukonen tarjoaa tarinan, joka on hämmästyttävä kotimaiseksi: se ei kalpene Gillian Flynniin, Shari Lapenaan, Erin Kellyyn ja muihin muodikkaisiin psykologisiin trilleristeihin verrattuna. Pitäisin jopa parempana: Kaukonen on suomalaisella sisulla ja perusteellisuudella ladannut kirjaan niin paljon hienouksia ja viisaita vetoja, että se päihittää höttöisemmät sisaruksensa älyllään. Lukijaa ei aliarvioida, ja teksti kulkee vyöryen kuin juna, lyhyiden nasevien lauseiden ja nopeasti vaihtuvien kertojien avulla. 

Kiinnostuin kirjasta, koska muistelin pitäneeni Kaukosen teksteistä kuten tästä, joka on tosin tyyliltään ja aiheeltaan aivan muuta (ehkä sen perusteella kuvittelin jotain alussa mainituista lajityypeistä saavani). 

Terapiassa-kirja kertoo Irasta, joka kärsii vakavasta lapsuudentraumasta, kuten lukijalle pian käy ilmi. Kun lapsena tilanteen purkuun ei ollut keinoja, ei edes sanoja, Iran elämä aikuisena saa selkeän suunnan:

"Yhtäkkiä huomioni kiinnittyi seinällä roikkuvaan sisustustauluun. Live love laugh. Moisiin teepussiaforismeihin turvautuvat vain ihmiset, jotka eivät osaa ilmaista tunteitaan, ellei joku sanoita niitä heidän puolestaan. Minä osasin: tappamalla."

Ira toimii oman logiikkansa mukaan pelottavan järkevästi. Opintoja alalle avittaa media:

"Rikoslehdistä tuli mielilukemistani, mutta kyllästyin niihin pian. Eikö ihmisillä ole yhtään mielikuvitusta? Samaa ikuista puukkoa ja haulikkoa, hohhoijaa. Moinen ikävystyttävyys pilasi kaikkien murhaajien maineen."

Sairasta? Kyllä Ira tietää, ettei alaa arvosteta. ("Miten te aina jaksatte kauhistella fantasioitani? Katsottehan itsekin kauhuelokuvia, eikö vain? Ettekö ole tulleet ajatelleeksi, että joku nekin on käsikirjoittanut?") Tie vie hoitokäynteihin Clarissan, julkkisterapeutin, luo. 

Clarissa on toinen pääkertoja. Hänen lisäkseen minä-muodossa kuvioon osallistuvat toimittaja, jo parhaat päivänsä nähnyt, potkuja pelkäävä Arto, joka saa tehtäväkseen tehdä Clarissasta "henkkarin", henkilöhaastattelun, mieluiten jotain sellaista paljastavan, jota suuri yleisö ei vielä ihailemastaan psykoterapeutista tiedä. Myös Clarissan mies Pekka avaa kirjassa omaa näkökulmaansa avioliittoonsa ja suhtautumiseensa vaimon menestyksekkääseen uraan. 

Juonta ei tarkemmin huvita tässä avata, se on luettava jokaisen itse. Mutta voin vakuuttaa, että yllätyksiä seuraa eikä kirjaa voi jättää kesken. Ja sen loputtua olen täysin pöllämystynyt ja hämmästyneen ihaileva. Tosin et voi tietää, onko se totta, sillä olen heittäytynyt hetteikköön, josta tukevaa pohjaa on turha etsiä, eli kirjan tunnelmaan.

"Useimmat ihmiset arvostavat totuutta. Olette varmaan jo huomanneet, että minä en ole mikään tilastollinen keskiarvo. Rehellisyys on henkistä laiskuutta. Mikään ei todista niin hyvin totaalisesta mielikuvituksen ja luovuuden puutteesta. Valehtelu osoittaa, että olen valmis näkemään vaivaa ihmisten kanssa kommunikoidessani. Lähtökohtaisesti valehtelin aina kun vain mahdollista. Uskokaa minua kuitenkin tällä kertaa."

Kotimainen kirjallisuus näyttää jälleen komeasti voimansa. Check, tämäkin lajityyppi on hallussa. Martta Kaukonen on taitava kirjoittaja ja trilleristi, jonka kirjan soisi leviävän paitsi kotimaassa myös muualla. 

Kenelle: Jännityksen ystäville, psykologisten trillereiden ahmijoille, yllätyksiä rakastaville.

Martta Kaukonen: Terapiassa. WSOY 2020. Kansi Perttu Lämsä.

Helmet-haasteessa 2021 sopii mm. kohtiin 31, jännityskirja, ja 37, ammatti on tärkeässä roolissa. Toivon, ettei kukaan katso sen sopivan kohtaan 15, jotain samaa kuin lukijan omassa elämässä.

Kustantajan lukukappale.