Valitsin Antti Hurskaisen Suntion, joka yhdistää syvällisen ajattelun ja etiikan normit käytännön arkeen hätkähdyttävällä tavalla ja komean tarkalla kielellä. Vaikka muitakin hienoja on: olen aina pitänyt Hanna Weseliuksen teksteistä, jotka haastavat lukijaa älyllisyydellään ja jonkinlaisella erityisellä kirjallisella tunnulla, mutta eivät vetoa tunteisiin. Mikä on joko miinus tai plussa, lukijan mukaan. Omatyylistä kuitenkin.
Harry Salmenniemen kirkas ja oivaltava esityksen tapa viehättää, paljon. Anu Kaajan Rusetti unohtaa realismin riemastuttavasti. Katja Meriluodon Mehiläisen paino on helposti avautuvaa runoutta maailman ajankohtaisimmasta teemasta, luontokadosta.
Sirpa Kähkösen 36 uurnaa iski lujaa tunteisiin.
Mutta millainen on Miira Luhtavaaran Tuhkaksi tekemisen taika? Kaunis pieni kirja, oli ensimmäinen havainto. On helpottavaa tulla kotiin, kun: "Lattialla ei lainehdi vettä eikä ruumiitakaan." Kun ihminen herää painajaisesta, hän on onnellinen tai ainakin hetken aikaa huojentunut. Romaani "käyttää runon keinoja", sanottiin jossain, mikä arvelutti oman runonlukemistaidon kannalta. Hieman teos jäikin hämäräksi, on myönnettävä, vaikka siinä on monta mielenkiintoista teemaa. Aada rakastuu Hansiin, jonka vaimo on kuollut, mutta vauva on olemassa, joten Aadasta tulee uusperheen äitipuoli.
Aada tutustuu masennukseen siihen sairastuvan Hansin kautta. Ja myös Lars von Trierin Melancholia-elokuvaa ruotivan väitöskirjatyönsä, jota hän yrittää uudessa elämäntilanteessaan edistää. Tunnelma on tiheä ja raskas, kodin ahdistus tuntuu ja tarttuu. Aadan ajattelua kuvataan niin masennusaiheisin tietotekstien sitaateilla kuin runojen kautta. Muun muassa Eeva-Liisa Manneria siteerataan paljon. Ja myös englanninkielisiä tekstejä, joista avaintermit on suomennettu. Ehkä helpottamaan suomenkielistä lukijaa, ehkä korostamaan avainteemoja; ratkaisu on erikoinen, jopa lievästi ärsyttävä lukiessa, mutta kieltämättä säästää googlaamista.
Ja arvostan aina taidolla tehtyä, omaperäistä esitystapaa. Sitä koko kirja on: juonen korostusta enemmän se liikkuu aiheissaan ilmavasti, vaihtelevasti, ajattelun kaltaisesti. Kiinnostava kokonaisuus. Sivuja on vain vähän, mutta ne on käytetty erityisen harkiten. Nyt kun etsin tämän kirjoituksen loppuun kirjan julkaisutietoja, huomaan kirjailijan olevan paitsi runoilija myös psykologi. Selittää paljon.
Ruotsinkielisiä kirjoja Runeberg-ehdokkaana on kolme. Kirjailijat ovat toistaiseksi kaikki minulle vieraita: Peter Mickwitz, Sofia Parland ja runoilija Eva-Stina Byggmästar. Saa nähdä, nouseeko niistä yllättäjiä! Kaikkiaan palkintoehdokkaat vaikuttavat erittäin laadukkailta valinnoilta, joten varmasti myös voittajaksi nousee sellainen. Jännittävää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti