Maarit Verrosen kirjat luen aina; Karsintavaihe on suosikkini romaaneista, mutta novellikokoelmat, kuten Normaalia elämää, ovat myös kiehtovia. Parhaimmillaan hän mielestäni on kuvatessaan maailmaa, joka on melkein kuin oikea, mutta hieman vinksallaan. Hieman mutta selvästi, niin että jokin siinä herättää levottomuutta ja hämmentää. Hieman scifiä ja reaalifantasiaa, mutta ei täysin tästä maailmasta ulkona.
Novelleista koostuva Vanhat kuviot tuo lukijan eteen Verrosen teksteistä tutun hahmon. Hänen nimensä, ulkonäkönsä ja ikänsä vaihtelee kirjasta ja tarinasta toiseen, mutta silti hän on tunnistettava, tuo viisas, neuvokas ja käytännöllinen nainen (yleensä siis naispuolinen, mutta ei ehdottomasti).
Alkupuoli kirjasta on näitä mietityttäviä tarinoita, loppuosa on pitkä niminovelli. Vanhat kuviot on ”perinteisempää” Verrosta ja muistuttaa hänen uransa alkuaikojen fantasiakertomuksia. Tämä laji ei puhuttele minua samalla tavoin kuin nuo lähempänä todellisuutta – nykyistä tai tulevaa – olevat. Olinkin vähän yllättänyt tähän käänteeseen, eikä kirja siten kokonaisuutena aivan vastannut odotuksiani, mutta Verros-faneille taattua tavaraa.
Maarit Verronen: Vanhat kuviot. Tammi 2011.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti