sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Sputnik - rakastettuni

Murakamin lukemisen jälkeen on aina vähän pöllämystynyt olo, hyvällä tavalla. Tunnelmat ovat niin vahvoja eikä koskaan voi tietää, mitä on tulossa, intensiivisyys pitää otteessaan. Myös Sputnik - rakastettuni vie lukijan kirjailijalle ominaiseen salaperäiseen, unenomaiseen ja pohdiskelevaan
maailmaan.

Peruskuvio on klassinen: yksi rakastaa toista, joka rakastaa kolmatta. Kertojana on nuori mies, joka jää anonyymiksi etunimen alkukirjainta lukuunottamatta. K rakastaa kirjailijaksi aikovaa Sumirea, jonka kanssa he ovat läheiset. Sumire lumoutuu Miusta, vanhemmasta, naimisissa olevasta naisesta ja löytää seksuaalisuutensa, ja mies saa kuunnella tunteet ja tapahtumat vain ystävänä.

Sitten Sumire katoaa. K yrittää selvittää, mitä tapahtui. Unet, haaveet ja todellisuus sekoittuvat. Lukija viedään alitajunnan maailmoihin, jossa mikään ei ole itsestään selvää. Kirjan teema on toisen tavoittamisen vaikeus: voiko ihminen koskaan olla täysin yhteydessä toiseen, vai onko perimmäinen olotilamme aina yksinäisyys? Miten pitkälle rakkaus voi ihmisen viedä?

Murakamin kirjat vaikuttavat juuri näin, sitä alkaa pohtia syntyjä syviä. Hänen henkilöidensä keskustelut ovat aina merkityksellisiä, samoin teot. Tosin merkitystä lukija ei aina oivalla, tai ne voi tulkita hyvin monin eri tavoin. Luulen, että tässä on yksi syy Murakamin suureen suosioon. Sopiva mystisyys ja tulkinnanvaraisuus jättävät tilaa lukijan omille mietteille. Ja hänen aiheensa ovat universaaleja, ihmisyyden peruskysymyksiä, kiedottuna länsimaista lukijaa kiehtovaan japanilaiseen ajatteluun.

Kaunis, outo, riemastuttavakin kirja niille, jotka hyväksyvät, että kaikkea ei selitetä eikä kaikkea voi ymmärtää, ja niille, jotka miettivät ihmisenä olemisen rajoja - jälkimmäisen liitän etenkin nuoruuteen. Toistan itseäni, kun harmittelen, ettei Murakamia ollut jo kun olin nuori; olisin varmasti ollut täysin lumoutunut. Mutta pidän nytkin paljon ja arvostan taitavaa kirjoittajaa ja tunnelmantekijää.

"Kenties jossain kaukaisessa paikassa kaikki on jo hiljaa menetetty. Tai ainakin on olemassa hiljainen paikka, johon kaikki voi kadota sulautuen yhdeksi, erottamattomaksi hahmoksi. Ja elämäämme eläessämme me havaitsemme, mitä olemme kadottaneet vetäessämme jokaiseen kiinnittyneistä ohuista langoista."

Murakamia on luettu paljon blogeissa: Luettua, P.S. rakastan kirjoja, Lumiomena, ja näistä löytyy lisää linkkejä.

Haruki Murakami: Sputnik, rakastettuni. Tammi  2004. Suomennos Ilkka Malinen.

13 kommenttia:

  1. Kivaa että sinäkin luit tämän! Kyllä Murakami onnistuu ihastuttamaan aina, hieno kirja!:)

    VastaaPoista
  2. Minäkin pidin tästä kovasti, varsin kiehtova ja mukaansatempaava kirja. Kaikkea en ehkä ymmärtänyt, mutta eipä se haitannut.

    VastaaPoista
  3. Minulla oli tämä viime syksynä jo lainassa, mutta sitten lukeminen jotenkin viivästyi, kun olin lukenut vain vähän aiemmin Norwegian Woodin, ja tuntui vähän liialliselta lukea kaksi Murakamia melkein putkeen.

    Kirjan teemat kuulostavat hurjan kiinnostavilta, mutta vähän jännittää nuo unet ja alitajunta, joista en sitten välttämättä niin innostu.

    Kiitos kiinnostavasta arviosta, kiinnostus tätä kirjaa kohtaan nousi. Ehkäpä tämä lähtee kirjastosta mukaan toisenkin kerran.

    VastaaPoista
  4. Kirjoitit tästä kauniisti. Minäkin pidin Sputnikin oudosta maailmasta, mutten ihan yhtä paljon kuin Kafkasta rannalla tai Norwegian Woodista. Murakamista on kahden viime vuoden aikana tullut yksi suurimmista kirjailijasuosikeistani.

    VastaaPoista
  5. Kiitos itsellenne arvioista, te joiden perusteella kirjaan tartuin! Totta Sanna, Murakami ei petä. Ja Tuulia, en minäkään kaikkea ymmärtänyt, mutta se ei estä nauttimasta kirjasta ja aina voi itse tehdä omia tulkintoja. En minäkään kahta peräkkäin tällaisia lukisi, tehokin laskisi, Sonja, olen samaa mieltä tästä. Katja, Sputnik vaikutti alussa minusta aivan huipulta mutta tähän ei ehkä uponnut samoin kuin Kafkaan tai Norwegianiin, silti asetelma oli minusta tässä ehkä jopa kaikista kiehtovin.

    VastaaPoista
  6. Murakami on edelleen aikomuslistallani. Jospa kesällä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin eilen kirjastossa tarkistamassa Murakami-tilanteen. Lainattavana olisi ollut kaksi kappaletta sitä uusinta, jolla on kummallinen nimi ja joka on PAKSU. Sitä en uskaltanut ottaa. Hyllystä löytyi myös Lammasseikkailu, jonka olen jostain ostanut käytettynä omaksikin (en ole vielä kuitenkaan lukenut) sekä tämä. Otin tämän. Jospa...

      Poista
  7. Minä en ole Kirsin tavoin vielä lukenut kovin hehkutettua Murakamia. Aion kyllä lukea Norwegian Woodin, jonka uskon olevan ihan minun kirjani, mutta nämä surrealistisemmat eivät juuri kiinnosta. Jos ihastun kovasti NW:iin, kokeilen kuitenkin todennäköisesti muitakin Murakameja. Saa nähdä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lohdullista, ettet sinäkään Karoliina ole vielä Murakami-fani :) Olen tuntenut tiettyä ulkopuolisuutta ;)

      Poista
  8. Voi Murakami! Minulla on Norwegian Wood seuraavaksi odottamassa ja kyttään samalla, milloin blogistaniassa alkaa näkyä lisää 1Q84-tekstejä. Sputnik on minulla vielä lukematta, mutta tekstisi kyllä vakuttaa että myös se tulee olemaan minulle mieleinen. Murakami on huikea kirjoittaja ja saa tosiaan pohtimaan jos jonkinlaista!

    VastaaPoista
  9. Kirsi, erittäin hyvä valinta alkuun! Minusta tämä oli ehkä jopa vaikuttavin Murakami, ja kaikki hänelle ominaiset ja tutut teemat ovat tässä mukana. Eikä ole sellainen tiiliskivi kuin muut, jos jostain syystä ei kolahdakaan. En ole lukenut uusinta, mutta aion kyllä: vaikken ole täysin lumoutunut, Murakami on kuitenkin ainutlaatuinen kirjoittaja ja osaa hämmentää sillä hyvällä tavalla. Nimi ei muuten ole outo pörssimaailmaan tottuneelle, Kirsi, vuosikvartaalit ovat normitermi meillä :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa, nimi on siis jotain talouselämäjargonia? :)

      Poista
  10. Kirsi, just niin, en kyllä tiedä onko kirjassa kytkyä talouselämään :-)

    VastaaPoista