Petri Tammisen uusin sopii erittäin huonosti työmatkalla luettavaksi. On hankalaa koko ajan saada muka yskänpuuskia, kun ei kehtaa hörähdellä. Huumorin kautta kerrotaan kirjailijan elämästä. Onneksi hän näkee asioiden huvittavat puolet, muuten olisikin ankeata − hänellä kun tuntuu olevan kovasti riittämättömyyden tunteita ja itseluottamuksen puutetta.
Olenko oikea mies? Sitä Tamminen pohtii huolestuneena kautta kirjan, päähenkilönä minä itse ja kuvattavana oma käytös eri tilanteissa. Hän jos kuka olisi nolona yksin hihittelystä lähijunassa, ja sitten häpeäisi nolostumistaan. Lukijalle jää johtopäätösten teko, mutta huumorin ansiosta säälipisteitä ei tarvitse jakaa. Aika itsekeskeistä, vaikkakin hauskaa tekstiä. Ja löytyy siitä oivalluksia muustakin kuin kirjailija Tammisesta, kuten että on tunteita joita voi tuntea vain lukemalla. Tai että lukiessa ei tarvitse riittää mihinkään eikä kenellekään.
Jo aiemmissa Tammisen kirjoissa (Enon opetukset, Mitä onni on) korostuivat miesten väliset suhteet ja niiden vaikutus omakuvaan. Tiedä sitten, miten hyvin kirja oikeasti peilaa henkilöä nimeltä Petri Tamminen − onko meitä vedätetty kieli poskessa, koska kyllä hän senkin tyylin taitaisi. Mutta joko tämä on täysin totta tai sitten hän on tosielämässä aivan päinvastainen persoona: esiintymään innokas, rehvakas ja omaan ylivertaisuutensa horjumatta uskova. Jotenkin uskon ensimmäiseen vaihtoehtoon.
Petri Tamminen: Muita hyviä ominaisuuksia. Otava 2010
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti