keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Pian on marraskuu

Olen hieman etuajassa − luin kirjan nimeltä Marraskuu. Merete Mazzarella on pohjoismaisen kirjallisuuden professori ja taitava kirjailija, joka on tehnyt monenlaista: elämäkerrallista, faktaa ja fiktiota.

Marraskuu kuuluu jälkimmäisiin, hurjimmasta päästä. Se on kirjoitettu 2004 kuvitelmana siitä, millaista Suomessa ja Helsingissä on reilun kymmenen vuoden kuluttua – tarkkaan ottaen 13.11.2012. Kirjan maailman on synkänpuoleinen, mutta kuvaus on nyt arvioiden valitettavasti enemmänkin realistinen kuin pessimistinen. Moni tulevaisuuteen kuviteltu asia on reaalimaailmassa jo toteutunut: tosi-tv:ssä näytetään kuolemaa, sairaanhoito on suurissa ongelmissa, väestön ikääntyminen jatkuu, tuloerot kasvavat…

Mazzarella on jatkanut jo olemassa olevia ilmiöitä hieman pidemmälle ja keksinyt niille loogisia mutta karmaisevia seurauksia. Vaikka sen, että oman kuolemansa ja sen puitteet saa ostaa valmiina. Valitse vain paikka, taustamusiikki ja haluamasi ruuat juomineen – kaikki hoidetaan puolestasi.
Kirja koostuu neljästä kertomuksesta, jotka hienosti limittyvät toisiinsa ja jäävät kutkuttamaan mielikuvitusta. Vaikka Mazzarella on erittäin ajan tasalla tai jopa sen edellä, joistakin sanavalinnoista voi päätellä kirjoittajan iän. Kuka alle 60-vuotias puhuisi esimerkiksi grogeista? Vai oliko sananvalinta kääntäjän, koska kirjat käännetään suomenruotsista?

Kaikkia kirjailijan kirjoja en ole lukenut, mutta ne mitä olen, eivät ole kertaakaan pettäneet: akateemisuudestaan huolimatta hän osaa – kuten sivistynyt ihminen ainakin – puhutella myös vähemmän oppinutta lukijaa, niin että tämäkin saa tuntea itsensä fiksuksi. Pikkusormi ei ole pystyssä, vaan asioista puhutaan kaikessa raadollisuudessaan selkeästi ja rohkeastikin. Toissavuonna kohuttiin kirjasta Illalla pelataan Afrikan tähteä, jossa Mazzarella tunnusti inhoavansa miniäänsä. Ei hän sitä tietenkään noin suoraan sanonut, mutta asia tuli täysin selväksi. Kuten myös ikävä lapsenlapsia kohtaan.

Koskettavia kirjoja, mietityttäviä tarinoita. Ja onneksi vielä monta lukematonta.

Merete Mazzarella: Marraskuu, Tammi 2004

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti