Veera Vaahtera: Kevyesti kipsissä

Kevyestä raskaaseen ja raskaasta kevyeeseen, sellaista elämä on - ja lukeminen. (Haluan muuten painottaa, ettei Raskas rakkaus ole tekstiltään raskas vaan päinvastoin, hyvinkin ilmava, vaikka aihe.) Veera Vaahtera nyt kuitenkin iloittelee rakastumisen alkutahdeilla, kuten chick-litin kuuluukin.

Lotta on töissä kirjastossa vahtimestarina; hän ei halunnut yliopistoon vaan työhön, josta saa palkkaa sen verran, että voi elää ja lukea kirjoja mielin määrin. Vahtimestarin kopissa se onnistuu mainiosti, lisäplussana mahdollisimman vähäiset ihmiskontaktit. Sillä ne jos mitkä häiritsevät lukemista!

"Tuntuuko susta sitten yleensä, että sellainen on hankalaa? hän kysyi.
- Jutella? Tai olla ihmisten kanssa hiljaa? - Eikö se näy päälle? - En mä ole huomannut. Mä olen vain ajatellut, että sä tykkäät lukea."

Lukeminen on vaarallista, ainakin jos kirjaan syventyneenä kävelee auton alle, kuten Lotalle käy. Kun vielä asunnossa sattuu vesivahinko, joutuu hän jalka kipsissä sisarensa ja tämän kumppanin hoiviin. Eivätkä Memmu ja Kata malta olla puuttumatta Lotan olemattomiin sydämenasioihin. Pian tyttö on tilanteessa, jossa pitää valita, haluaisiko raamikkaan, ei-lukevan duunarin, kritiikkejä ja kirjablogia kirjoittelevan ja Lottaakin enemmän kirjoja omistavan koulutetun kaverin, tai ehkä sittenkin yltiösosiaalisen kirjastokollegan, musiikkiosastolta? Saisiko olla haastetta vai tykyttävätkö sydämet parhaiten yhtä tahtia mukavuusalueella?

Iloinen, nopeasti lukaistava tarina viihdyttää ja tarjoaa kirjanystäville paljon kirjaviitteitä, vitsejä ja lukemistapojen pohdintaa. Juoni on toissijainen, vain pakollinen kehys kaikelle muulle (ja sehän on chick-liteissä aina sama). Veera Vaahtera eli vakavampien romaanien kirjoittajana tuttu ja taitava Pauliina Vanhatalo kertoi kustantajan kirjaesittelyssä nauttivansa lajin kirjoittamisesta - se toimii henkireikänä muulle tekemiselle. Voin kuvitella, miten hauskaa on tykittää höpsöjä juttuja täydeltä laidalta vakavan romaanin vastapainona! Ilo välittyy tekstistä lukijalle saakka. Kyseessä on jo neljäs Veera Vaahtera, minulle ensimmäinen, mutta mukava tuttavuus, ehkä suureksi osaksi lukemisteemansa vuoksi.

Kenelle: Iloisen ja vaivattoman viihteen ystäville, todellisuuspakoa kaipaaville, lukutoukille.

Muualla: Kannattaa lukea, toteaa Maija Lukulampun valossa. Kirjahilla piti tarinan kirjallisuushuumorista. Maija Kirjojen keskellä koki Lotan kirjaintohimon paljon kiinnostavammaksi kuin mieskuviot.

Veera Vaahtera: Kevyesti kipsissä. Tammi 2016.